gravity game 1, Teksti: Jani Lunnas & Antti Liukkonen

Gravity Game 1 - review. Kaksi oikeaa näkemystä elokuvasta.
Teksti: Jani Lunnas & Antti Liukkonen

Gravity Game 1 on ensimmäinen palanen kunnianhimoisesta projektista. Saatavilla on leffan ensimmäinen osa (ilmeisesti kolmesta!), joka saa jatkoa mikäli tätä ykköstä menee tarpeeksi kaupaksi. Materiaalia jatkoon trailerin perusteella näyttää olevan hienosti ja melkein voisi ajatella, että aiemmin videolla heikommin suomalaisten toimesta nähty traditouhuilu ja vuorikiipeily olisi saatava DVD:lle ihan velvollisuudesta. GG ykkösen saatavuuden ja trailerin voi tarkistaa leffan kotisivulta: Gravity Game. Mars kauppaan ja hyviä katseluhetkiä! Seuraavassa reportteriemme Jani Lunnaksen ja Antti Liukkosen viiltävät analyysit elokuvasta.

AAA

Gravity Game 1:sen tekijät lupaavat videon aukaisevan oven kiipeilyn monipuoliseen maailmaan. Siinä onkin onnistuttu hyvin. Ennen kaikkea videota voi kuvailla sanoilla monipuolinen. Lähestymistavallaan se ottaa huomioon kaikki kiipeilystä kiinnostuneet sekä sisältää varsin monipuolisen kiipeilijöiden, kiipeilylajien ja paikkojen esittelyn. Ongelmana tämän tyylisissä teoksissa tuppaa olemaan, että kiipeilyä tuntemattomille osa jutuista menee ohi ja kokeneemmille kiipeilijöille osa pätkistä voi tuntua tylsiltä. DVD:ssä on kuitenkin mahdollisuus valita kiinnostava aihe ja pätkä, joita varmasti löytyy kaikille. Uusien katselukertojen jälkeenkin useista pätkistä pystyy ammentamaan uusia ulottuvuuksia. Gravity Game 1 keskittyy seinäkiipeilyyn, boulderointiin ja urheilukiipeilyyn. Tulossa on ilmeisesti kaksi jatko-osaa, jotka keskittyvät muihin kiipeilylajeihin.

Video sisältää johdannon, seinäkiipeily-, boulderointi- ja urheilukiipeilyosion lisäksi videon tekemisestä kertovan pätkän sekä extroja, jotka olivat mielestäni videon parasta antia. Eri kiipeilyn osa-alueisiin tekijät johdattelevat mukavasti kertomalla historiasta. Johdantopätkässä minua häiritsi alun hieman hektinen leikkausrytmi; hienot maisemat vilahtelivat turhan nopeasti ohi. Lyhyempikin intro olisi tuossa tyylilajissa riittänyt. Muut osiot miellyttivät jo huomattavasti enemmän. Varsinaiseen kiipeilyn alkeiden opetteluun video ei sovellu (niinkuin ei varmasti mikään video) ja tekijät olivatkin mielestäni aivan oikein jättäneet ainoaksi opetuspätkäksi kasisolmun tekemisen. Kuitenkin jo kiipeilystä perillä olevalle opettajalle video tarjoaa varmasti hyvän peruspaketin laajentaa näkemystään. Videolta löytyy kattavasti olennaisia asioita ja mukavia sivujuonteitakin, kuten kiipeilymuuvien nimien esittely. Joidenkin kiipeilyn "sääntöjen" ja kieltojen painottaminen häiritsi vähän katselunautintoa, mutta ne palvelevat varmasti ihan hyvin uusia tulokkaita tämän vapaan ja sääntöjä vilisevän harrastuksen pariin.

Henkilökohtaisesti eniten nautin boulderosiosta, henkilökuvista ja espanjalaisten kiipeilypaikkojen runsaasta esillä olosta. Ennen kaikkea 35 min kestävä kiipeilyajatuksia - osiota suosittelen ehdottomasti kaikille!! Boulderoinnista kertovat historiikkipätkät Fontsusta ja John Gillistä toivat mukavasti perspektiiviä siitä, miten aikoinaan juttuja tehtiin. Videolla esiintyvät kiipeilijät edustavat kattavasti erilaisia näkemyksiä ja tuovat mukaan mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Sjur Nesheimin tokaisu "ei ole mitään syytä kiivetä, jos ei pidä siitä" kertoo asian ytimen. Henrik Suihkonen ja Matti A. Jokinen olivat itseoikeutetusti mukana suomalaisen kiipeilykulttuurin kehitykseen vahvasti vaikuttaneina hahmoina. Tosin olisi ollut mukava kuulla Henkan ajatuksia pikaisen viuhahduksen sijaan. Erityisesti yhden Espanjan kovimman naiskiipeilijän ja ihailtavan liikkuvan elämänfilosian omaavan Mariona Martin sekä vanhan kiipeilykaverini granadalaisen Pablo Gomezin mukanaolo lämmitti sydäntä. Marionan flamenco muistutti mieleen mitä andalucialainen kiipeily ja elämäntapa ovat parhaimmillaan. Videolla tulee mielestäni hyvin esiin kiipeilyn perusluonne; tyvestä latvaan kokemuksen karttuessa -asenne. Ja jokainen jo ikuisuuksiakin kallioita kolunnut kiipeilijä jää varmasti miettimään David Pitchardin filosofista pohdintaa. Kiipeilyä tuntemattomalle testiyleisölle maisemat, paidattomuus ja sketsiosiot tuntuivat oleva parasta antia!

Gravity Game 1 lienee ensimmäinen vakava yritys tässä tyylilajissa Suomenmaalla ja kuuluu näin ehdottomasti jokaisen kiipeilystä kiinnostuneen kirjahyllyyn Norhernlightsin ja muiden aikaisempien tuotosten rinnalle.

Jani Lunnas, Rovaniemi

BEE

Klo 22.30, perhe on viimein saatu unten maille ja on hetki aikaa itselle. Päivän voi kruunata tekemällä sen kauneimman asian jonka mies voi itselleen tehdä, käpertyä sohvan nurkkaan ja laittaa kiipeilyelokuvan raksuttamaan. Ilta on vielä spesiaali, sillä käsissä on uusi suomalainen kiipeilyelokuva. Elokuvaa katsoessa ensimmäisen kerran olen hämmentynyt, sillä kiipeilyä on loppu pelissä yllättävän vähän.

Seuraavana iltana (ja toki noin viikon verran siitä eteenpäinkin) lähden katsomaan filmiä eri kannalta ja pilkkomaan sen osiin, niin kuin ilmeisesti on tarkoitettukin. DVD-ajan paras puoli on se, ettei kaikkia osia tarvitse katsoa toiseen kertaan ja aikaa ei tarvitse hukata kelaukseen. Osa osioista on todella hyviä, osasta jää hieman täytemateriaalin maku. Viidennen kerrankaan jälkeen en oikein pääse perille kenelle filmi on tarkoitettu, vai onko se pyritty kohdistamaan niin kiipeilyä harrastamattomille kuin tosi kerubeillekkin? Jotenkin hieman tulee fiilis, että filmiä on alettu tehdä Pro Gradu-työn ympärille ajatuksella, "kun materiaalia on näin paljon tehdään samalla myyntiin käyvä filmi". Toki materiaalia on aivan valtava määrä ja se on pääsääntöisesti aivan älyttömän hienoa. En tiedä olisiko ollut mahdoton tehtävä tehdä esim. kouluille suunnattu kiipeilyn esittelypaketti erikseen ja kiipeilijöille toinen jossa olisi ollut enemmän kiipeilyä ihtiään.

Ehdottomina plussina elokuvalle lasken kuvamateriaalin laadun ja määrän, en usko, että monella kansainväliselläkään kiipeilypläjäyksellä on noin hienoa materiaalia mistä valita. Osa laadusta tullee varmaan siitä, että materiaalissa on niin monen kuvaajan käden jälki. Toinen esiin kumpuava helmi on vanhojen legendojen haastattelut (ja kiipeilypätkät). Varmaan jokainen suomalainen kiipeilyn harrastaja on kuullut legendaarisia tarinoita esim. Matti A. Jokisesta tai Jussi Remosesta, mutta harvempi on nähnyt näitä tositoimissa. Eräs mieleenpainuvimpia väläyksiä leffasta onkin mestari Remosen esimerkit boulderprobleeman ratkomisesta eri keinoilla Lake Placid -78 mallisissa hiihtareissa. Lisäksi ekstrojen haastattelupätkät olivat oiva lisä. Musiikkikin on perinteikkäästä kaavasta (lue Masters of Stone- sarja) poiketen kuunneltavaa ja paikoin jopa lennokkaan letkeää.

Miinuksiksi selkein on mielestäni se, että kiipeilyfilmiä katsellessani katselisin mieluusti kiipeilyä itseään. Sähäkkä leikkaus on aikaansaanut sen, ettei reiteistä pääsääntöisesti nouse esille kuin muuvi tai pari. Toki syynä tähän voi olla se, että kohderyhmäksi on valittu tietoisesti kiipeilyä harrastamattomat ja esim. kouluryhmät jolloin idea varmaan toimii. Olin varmaan seurannut alkumainostusta huonosti, sillä itselleni oli yllätys katseluvaiheessa se, ettei tässä videossa ollut esim. jääpätkiä joita trailerissa mainostettiin jopa uhmakkaalla asenteella. Viimeinen ja ehkä pienin paha on selostajan supermonotoninen ääni joka hinasi kuin lottoarvonnassa ikään.

Joka tapauksessa topakka pätkä ja ainakin ekstrat lupaavat jopa parempaa seuraaviin osiin, esim. railostuntit ja Marko K:n bouldertraileri saivat sormet hikoamaan niin kuin kiipeilyfilmi tekee, eli mankkapussi vyölle ja kaukosäädintä krimppaamaan.

Antti Liukkonen, Savo