Playground. Teksti: Juha Olli & Rami Haakana

PLAYGROUND - Climbing movie.
Teksti: Juha Olli & Rami Haakana

Playground on suomalainen kiipeilyelokuva, joka kertoo Rovaniemeläisen kaveriporukan kiipeilyreissuista vuoden 2006 kuluessa. Toiminta painottuu boulderointiin mutta tarjoaa myös muutamia kallio- ja mikstakiipeilyjaksoja. Elokuvan voi ostaa hyvin varustelluista kiipeilykaupoista tai tilata osoitteesta www.silentstorm-productions.com. Englanninkielinen tekstitys.

AAA

Saako kaverin tekemän elokuvan haukkua lyttyyn? Tuota kysymystä pyörittelin mielessäni, kun minua pyydettiin arvioimaan Silentstorm-porukan uusin viritys Playground. Vastasin itselleni: "Saa!!!" Itselläni on kaapissa hilkun vajaat 100 kiipeilyleffaa, joten niiden ja koulutukseni tuomalla pohjalla lähdin tätä uutukaista katselemaan. Jesse oli luvannut, että filmi olisi katsottavissa ennen kuin ulkokausi alkaa, mutta se ulkokausi olikin viime talvena (oliko sitä?) aika pitkä, joten menköön.

Playground jatkaa suht samoilla linjoilla aiemman Ridni-elokuvan kanssa. Kokonaisote kuvaamiseen, esiintymiseen ja kiipeilyyn on rento ja välitön ja se uhkuu leppoisaa nautinnollisuutta. Yleisilmeenä on selkeästi tekemisen riemu ja poikamainen letkeys.

Alussa taustalle ilmestynyt selostusääni vei ajatukset hieman taannoiseen Crux-elokuvaan ja miettimään, mitähän tästäkin nyt sitten tulee. Richard Attenborough Inarissa? Luojan kiitos selostaja pysytteli melko hyvin kevyen fiilispohjaisessa jutustelevassa kuvailussa, eikä se ollut oikeastaan lainkaan häiritsevää. Olisin jopa toivonut/odottanut hieman leveämpää murretta kuuluviin. Parhaimmillaan jutusteleva taustaääni tulee esiin eräässä elokuvan muutamista aksenteista; välipäivän vietossa lennokkien parissa. Klassikon aineksia.

Onneksi Playground on kuitenkin mitä suurelta osin kiipeilyyn keskittyvä elokuva, mutta sisältää siis muutamia herkullisia sivulauseita muualle. Jo mainitun lennokkisession lisäksi näytetään lukuisia riittävän lyhyitä, mutta hauskoja pätkiä kiipeilyn oheistoiminnasta. Mainittakoon nyt erityisesti vielä telttasaunominen. Nämä pätkät ovat joissain elokuvissa melko häiritseviä ja näennäis-cooleja tai -filosofisia luotauksia "Be one with the stone, dude!!" -tyyliin. Eivät tässä. Ne tuovat esiin kaveriporukan hyvää henkeä ja suhtautumista toisiinsa, luontoon ja kiipeilyyn. Niitä ei ole liikaa, jolloin niistä tulisi dominantteja. Tällaisiakin leffoja valitettavasti näkee.

Elokuvan boulderointiosuudet keskittyvät tietenkin pohjoiseen. Katsoja saa hyvän käsityksen, että pohjoisessa on paljon paikkoja erinomaiseen kiipeilyyn. Kuvaus ja leikkaus on pääosin jäntevää ja rytmillisesti toimivaa. Maisemat hivelevät silmää ja suomalainen luonto tuodaan lähelle. Tunnelma välittyy hyvin. Probleemien greidejä ei kerrota missään vaiheessa ja tämä on tietenkin tietoinen valinta ja kädenojennus kiipeilystä nauttimisen suuntaan nimenomaan kokemuksena eikä fyysisenä suorituksena. Ei mikään puute sinänsä.

Omasta mielestäni greidien ilmoittaminen jossain yhteydessä saattaisi kuitenkin olla ihan hyväkin asia tuoden hieman lisäinformaatiota nimenomaan reitin luonteesta. Usein kun ei saa kovin hyvää käsitystä reitistä kun kuvataan kalansilmillä yms. ja tilakäsitys vääristyy. Vaikeusasteen ilmoittaminen saattaisi antaa olettaa hieman enemmän kaltevuudesta, otteiden pienuudesta jne. Nämähän ovat ikuisuuskysymyksiä ja kaikilla on oikeus mielipiteeseen.

Muutamia otoksia muualtakin Suomesta on mukana mutta hieman tuon road tripin hajanaisuus paistaa läpi. Olisi ehkä ollut hyvä keskittyä varsinaisessa elokuvassa pelkästään Lappiin ja sitten bonuksissa tms. tuoda esiin kaikkia noita muitakin seikkailuja. Aineksia varsinaiseen Lappikiipeilyn esittelyyn varmasti olisi ollut, kuten Ridnistä muistamme. Pienet asiavirheet osuivat myös silmään mm. Mikkelin (oikeasti Puumala) osiossa. Toinen vaihtoehto olisi ollut laajentaa muun kuin Lapin osaa itse elokuvassa ja rakentaa siitä oma kokonaisuus.

Elokuvan lopussa oleva Kärmerakan köysittelyosio muodostuu hyvin selkeästi omaksi kokonaisuudekseen. Tämä pätkä on mielestäni elokuvan parasta antia ja "Tapio of Alhonsuo" seikkailemassa köyden kanssa antaa monipuolisen ja intensiivisen kuvan köysikiipeilystä. Mixtareitin aikana tunsin selkeästi omankin sykkeeni nousevan lantion vääntäessä bodytensionia ja kämmenien hikoilevan myötäjännityksestä. Mieleen nousi toive jostakin ahkerasta elokuvantekijästä, joka kuvaisi kolmetuntisen elokuvan suomalaisesta sportti- ja tradikiipeilystä. Aah!

Köysikiipeilyn kuvaaminen on usein paljon työläämpää kuin boulderoinnin, mutta Kärmerakan jännite pysyy loppuun saakka ja jälki on samalla sekä informatiivista että ilmaisevaa, vaikka hieman monipuolisempaa kuvakokomaailmaa olisi voinut toivoa. Reitit olivat kuitenkin melko matalia, joten tekninen toteutus olisi ollut melko helppoa.

Extrojen helmi on erityisesti Johanneksen itsetutkiskeleva filosofointi "siellä jossain". Kaiken muun suhteellisen rivakan menon vastakohtana tällainen aksentti toimii tosi hyvin ollen samalla sekä dramaattinen että pirun hauska. Muitakin mielenkiintoisia extroja on ja mainitaan nyt sitten niistä Olhava ja Fontsu, joista kummastakin voisi aina toivoa lisää materiaalia. Aina.

Katsoin Playgroundin kuusi kertaa parin viikon aikana ja se pitää yllättävän hyvin pintansa. Pienet kuvaus- ja leikkaustekniset epätarkkuudet, suojaviivamokat jne. tuovat vain lisäpainoa elokuvan sympaattiselle ja riemukkaalle yleisilmeelle ja korostavat itse tehdyn makua, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Kokonaisuutena Playground on siis erittäin toimiva leffa. Mikä kuitenkin kaikkein parasta, tulee halu lähteä kiipeilemään. Lainaankin tässä loppuun erään elokuvan sankarin lausetta:"20 tuntia kiivetty putkeen… Alkaa olla jo semmonen olo että… pitää kiivetä lisää."

Juha Olli, Imatra

BEE

Playground -leffa oli odottanut kirjahyllyssäni jo pari viikkoa sopivan rauhallista katsomistuokiota. DVD -kotelon takasivun seikkaperäinen teksti lupasi paljon ja sen lisäksi ainoa etukäteistieto oli, että kyseessä on pohjoista alkuperää oleva boulderointipainotteinen elokuva. Viimein sunnuntai-iltana havaitsin talon tyhjenneen ja hetken koittaneen. Nyt jos koskaan on sopiva hetki istahtaa alas ja sujauttaa levy koneeseen.

Kiipeily- ja erityisesti boulderleffojen rakenne noudattaa useimmiten peruskaavaa, eli kiivetään paikassa A jonka jälkeen siirtytään paikkaan B, C jne. Väliin sopivasti mausteeksi välipäivien häröilyä ja matkanteon kuvausta road-trip hengessä. Myös Playground noudattaa tätä samaa rakennetta, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa. Kiipeilyn ja oheistoiminnan määrä on hyvässä tasapainossa, eikä missään vaiheessa tule "mentäisiinkö jo asiaan" fiilistä. Elokuvan kulku oli sujuvaa ja jaksoin katsoa sen läpi ekstroineen kaikkineen pitkästymättä.

Esitettyjen boulderalueiden sortimentti oli mielenkiintoinen. Oma käsitykseni pohjoisen alueista, Luppiovaarasta ja Inarista, perustui huhupuheisiin, satunnaisiin valokuviin ja taannoiseen Ridni leffaan, jota tämä elokuva paikoitellen muistutti. Elokuvan perusteella kuva pohjoisen alueista täydentyi oleellisesti ja jätti niistä varsin positiivisen vaikutelman. Erityiskiitosta ansaitsee pohjoisen luonnon kuvaus. Inarin potentiaalia tulee väistämättä mielessään verrattua Vaasaan. Molemmissa näistä alueista tuntuu olevan lähes rajattomasti boulderpotentiaalia, joka vain odottaa löytämistään aktiivisten etsijöiden toimesta.

Puumalan Hurissalo on yksi viimeaikojen innostavimmista löydöistä ja monet esitetyistä reiteistä olivat itselleni uusia. Se että Takinkääntäjän voi kiivetä myös videolla esitetyllä tavalla sai pohtimaan oman mielikuvituksen rajallisuutta. Nunnalahti oli myös hyvä valinta ja erityisesti alueen vaikein reitti Mahjong, jonka Pasi saa näyttämään luvattoman helpolta. Myös Liljendalista ja Mäkelästä (E75) oli otettu mukaan reittejä joita en ole aikaisemin videolle nähnyt tarttuvan. Hyviä valintoja isosta reittimäärästä. Underking vaatinee jälleen uutta yritystä syksyllä, vaikka kuten topo sanoo 'Shorties may disagree on the grade'. Näin totisesti on.

Kalliokiipeilyä videolla oli ymmärrettävistä syistä kovin vähän. Kuvauskaluston virittäminen kohdalleen kalliokiipeilyreiteille on usein vaivalloinen effortti. Tapio Alhonsuon nousut Kärmerakalla olivat innostavia ja Miehuuskokeen on-sight ekstroissa myös hauskaa katsottavaa. Itselleni leffan helmi ja kaikkein suurimman vaikutuksen tehnyt osuus oli kohtaus Kärmerakan mikstaprojektista, jonka Tapio Alhonsuo saa kiivettyä harmittavan lähelle toppia. Vaikka mikstakiipeily on itselleni tuntematon alue, tuo kyseinen pätkä on erittäin innostavaa ja ehkä hienointa liikkuvaa kuvaa mitä olen lajista koskaan nähnyt. Kuvaus on toimivaa ja esittää kiipeilyn yksityiskohtaisesti. Reitin vaikeus välittyy hyvin ruudulta. Toivottavasti Tapio saa projektin kiivettyä tulevana talvena!

Selostukset olivat ytimekkäitä ja istuivat hyvin kokonaisuuteen. Luppiovaarassa toteutetut kamera-ajot aisalla olivat erittäin hienon näköisiä! Leikkaus vaikutti toimivalta, mikään ei tökkinyt ainakaan minun silmiini. Elokuvan vetovoima on paljon kiinni esitystavasta ja katsojalle välittyvästä tunnelmasta. Mielestäni Playground onnistuu näissä hyvin. Elokuvasta välittyy vilpitön ja positiivinen tunnelma. Totesin olevani hyvällä tuulella elokuvan katsottuani!

Playground videon hinta 10€ ei ole ollenkaan paha. Pelkästään jakso Tapio Alhonsuon mikstareitistä Kärmerakalla on mielestäni riittävä syy videon hankkimiselle.

Rami Haakana, Kotka / Slouppi.net