No vielä vähän vettä myllyyn!!
Eräs selitys tukalaan tilanteeseesi on rasitusvamma.
Muutama pointti rasitusvammoista:
1) Tutkimusten mukaan rasitusvamma syntyy liikesuorituksesta, sen runsaasta toistamisesta tai nopeista ja maksimaalisista voimaa vaativista ponnistuksista. (vrt. kiipeily/boulder)
2) Mitä rankempaa ja pitkäkestoisempaa harjoittelu on, sitä todennäköisemmin lajin lajin harrastaja saa rasitusvammoja. (esim. monen päivän kiipeilyreissut)
3) Rasitusvamma syntyy kun esim. raajaa/elimistöä kuormitetaan enemmän kuin mihin se on tottunut. (Kerroit kiipiväsi 3 krt./viikko ja sitten taas reissuilla jopa 5 hyvää vääntöpäivää putkeen)
4) Noin 40 - 50% rasitusvammoista keskittyy lihasaitioiden, lihasten ja lihastenkiinnityskohtien alueelle. Niitä esiintyy lisäksi jännetupissa, jänteissä, nivelissä, limapusseissa, luissa ja hermoissa. Kaikkia edellämainittuja löytyy kyynärvarresta. (Kyynärvarren alueella sijaitsevat myös sormien ja ranteen koukistaja ja ojentajalihakset.)
5) MAKSIMAALISESTA suorituksesta palautumiseen lihas tarvitsee jopa 48 tunnin levon. (Harvoin toteutuu reissuilla)
Nyt aletaan päästä ongelmien purkuun.
Jos harjoittelee normaalisti 3 krt/viikko niin on jopa todennäköistä että yhtä-äkkisen 5 päivän kovan session jälkeen rasitusvamma kolkuttelee kynnyksellä.
No mitä voitais tehdä?
3 K:n hoito eli Kolme, Koria, Kaljaa
(auttaa vain alkuvitutukseen) Mutta kankkusen jälkeen... Uusi satsi, No joopa joo.. (ei rahat riitä pitkään)
Ei vaan. Elimistö tulisi joko:
1) Totuttaa 5 päivän yhtämittaiseen kiipeilyyn, jolloin normaalia kuormitus kynnystä ei hetkellisesti ylitetä. Tämä vaatii kyllä jo todellista omistautumista, sillä se vaatii harjoittelun asteittaista lisäämistä ja vie paljon aikaa ja silti on tod. näköistä, että tulet kärsimään rasitusvammoista jopa harjoittelun aikana. (ei urheilija tervettä/selvää päivää nää, vai miten se nyt menikään?)
2) Toinen keino on malttaa pitää 5 päivän reissuilla ainakin yksi välipäivä jolloin ei todellakaan roikuta. 48 h palautumista uknow. Sillon vaan loikoo ja venyttelee jne. (välipäivän pitäminen = näppien irti pitäminen kivistä kun/tai jos on hyvässä mestassa ja jos kelitkin vielä sattuu olemaan kohdillaan on toki äärettömän epämiellyttävää ja ylivoimaista. Mutta silloin täytyisi yrittää miettiä kokonaisuustta, hyviä ja huonoja puolia. Eli jos yhdellä välipäivällä voi saada taas kaksi hyvää sessiopäivää ni jokainen itse päätäköön)
Käsivarsien palautumista ja esim. kertyneiden maitohappojen poistumista voi myös nopeuttaa kokonaisvaltaisella aerobisella liikunnalla esim. juoksu, uinti, pyöräily jne. Näin saadaan veri ja kehon muut nesteet, jotka kuljettavat kuona-aineita esim. maitohappoja pois kyynärvarsista, liikkeelle ja samalla kuskaamaan törtyä.
Kylmän käyttö + venyttelyt tärkeitä myös1
Palautumisesta vielä. Palautumisen tulisi tähdätä lepopäivinä (esim. reissuilla kuona-aineiden poistamisen lisäksi lihasten lepopituuden palauttamiseen eli toisin sanoen rentoutumiseen/rentoutuneen tilan saavuttamiseen. Tätä voidaan edellä mainittujen lisäksi nopeuttaa omatoimisesti tai kaverin avustuksella esim. hierononnalla.
Jos uuden aamun koittaessa lihakset ovat vielä edelliseltä päivältä jännittyneitä/jännittyneessä tilassa, niin kierre on valmis jos ei malteta ottaa kevyemmin.
Venyttelyn tärkeyttä ei voi ikinä korostaa liikaa ja voidaankin sanoa, että venttely on aina tarpeellista silloin kun se tuntuu epämiellyttävältä. (itellä jatkuva olotila. Terveisin; saan hädintuskin sormet polviin kun takareidet kiristää

) Venyttely on äärettömän tylsää mutta tarpeellista puuhaa.
Vastaliikkeiden teko pitäisi olla liki mandaatorinen käsky kaikille kiipeilijöille. Ja onkin totta että etenkin slouppereilla myös ranteen ja sormen ojentajat joutuvat jännityksee. (Normaalien rannekääntöjen lisäksi kannattaa tehdä rannekääntöjä peukut ylöspäin osoittaen)
Mutta myös vastalihasliikkeitä suorittavia lihaksia on venyttetävä, jopa enemmän kuin koukistajia. Sillä kiivetessä ranteen ojentajat joutuvat työskentelemään staattisesti mikä on suurempi riski rasitusvammoille kuin dyynaminen lihastyö, jota tehdään enemmän ranteen ja sormien koukistajilla.
Rasitusvamma oireisto paranee tavallisesti itsestään ajan kanssa kun ylikuormittaminen lopetetaan. Eli rasitus lopetetaan/palautetaan normaalille tasolle. Tällöin ei yleinsä aiheudu pysyvää haittaa. Kroonistuessaan rasitusvammat uusiutuvat aina entistä herkemmin ja pienemmilläkin vastuksilla ja silloin ei oo kivaa!!! Eli kuntoutuksessa ja hoidossa maltti on valttia.
Fysikaalisista hoidoista yhtenä apuna mieleen tulee sähköhoidot, ultraäänihoidot tai jopa akupunktio lihasten rentouttamiseksi ja kipujen lievitykseen. Kaikki eivät näistä hyötyä kylläkään saa, eivätkä nekään ongelmaa itsessään poista.
Tästähän irtoo teksii vaik kuin julmetusti tai sit mul on vaan tylsää ja tekemisen puutteessa puhun höpöjä.
Mut, yhtä ja ainoota oikeata vastausta en tiedä (kertokaa).
Selkein ois kai amputoida kyynärvarret pois jos ei halua näitä asioita pähkäillä. Ei muuta kuin rollaattorien viritys käyntiin ni ruvetaan ottaa skabaa korttelin ympäri. Mieluiten sähkökäyttöiset ni ei tartte liikaa huhkia. Tai sit toinen varteenotettava vaihtoehto on palauttamista nopeuttavat dooubit. Tätä voi suositella jos vastakkainen/omakaan sukupuoli ei enää kiinnosta tai jos elämä tuntuu liian pitkällä. Konstit on siis monet, mut keep it todellisena!!!
Varmuuden saamiseksi suosittelen asiaan perehtyneen erikoislääkärin vastaanottoa, muut voikoon lähinnä vain veikkailla.
Ps. ysk raaka veikkaus sun diagnoosiks vois olla kyynärvarren lihasaitiosyndrooma tai epicondyliitti. Mut niistä vois taas kirjoittaa yhtä paljon kuin tähän mennessä yhteensä ja just nyt alkaa into loppuu.