Sok wrote:
Itse olen huomannut parilla jo vanhemmalla reitillä vähän hölmön ankkurin sijoituksen. Nämä reitit ovat digeridoo (falkberget) ja superhero (klöverberget). Mikä näistä tekee vähän ikävät on se että lyhyille saattaa klippimuodostua reitin vaikemmaksi muuviksi. Superherossa klippi tehdään underista koska sen jälkeen ei kalliolla ole enää yhtäkään otetta. Jos olet 155cm, yllät juuri ja juuri tuohon ankkuriin ja sitä pienemmät saakin sitten miettiä jotain houdini-liikkeitä että saisi tuon ankkurin klipattua. Ankkurin asettaminen 30cm alemmas ei muuttaisi mitään ja siksi pidän että ankkurin sijoitus on kaukana optimista.
Omasta mielestäni tämä tekee Superherosta erikoisen. Ilman sitä viimeistä dynaamista moovia reitin luonne muuttuisi täysin ja olisi aika tylsä. Onhan se aika erikoista että underista tehdään rohkea muuvi suoraan ketjuille, mutta kyllä tällaisia reittejä on muuallakin (maailmassa). Digeridoo en ole kiivennyt niin en kommentoi sitä.
IceMan wrote:
Ankkureita on sijoitettu usein kallio päälle siten että mikäli ankkurin klippasi, raahasi köysi pitkältä matkalta karheaa kotimaista graniittia niin että mantteli pöllysi. Lisäksi köydet menevät pahimmillaan toistensa päälle ja jumittavat jos kakkoselle virittää vaikka pari jatkoa tai sulkkaria pitkien slingien sijaan ja varmistaa alhaalta. Kyseessä oli siis nimen omaan klipattava yläankkuri, johon olisi siis pitänyt kiinnittää itsensä ja varmistaa ylhäältä sekä laskeutua tai kävellä pois jotta köysi olisi säilynyt. Toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa (2x120 tai pidemmät) slingit kulman yli, kakkonen kiivennyt niistä alhaalta varmistettuna ja sitten kiivennyt slingien ohi ankkuriin, kiinnittäytynyt ja laskeutunut ankkurin sulkurenkaasta. Mikä on sinänsä ok, mutta ei ehkä lyhyillä tai pultatuilla reiteillä? Joissain paikoissa ankkureita on laitettu kulmien taaksekin, hyllyjen perukoille jne. Klipattavia ankkureita siis.
Suomalainen käytäntö näyttää olevan että reitti normaalisti topataan. Tästä saadaan lyhyille kalliolle muutamia metriä lisää kiivettävää, kuten itse olet huomannut. Poikkeuksena lähinnä kovat sporttireitit.
Trädireitit topataan aina, ja kakkosta varmistetaan ylhäältä. Mitä tulee sporttireitteihin, niin niissähän ei normaalisti kakkostella, vaan liidaaja laskeutuu/lasketaan, köysi vedetään alas, ja seuraava jannu lähtee matkaan. Tai sitten viritetään yläköysi, jolloin joskus tarvitaan hieman luovuutta. Pitää kuitenkin muistaa, että ankuurit normaalisti on laitettu liidaajaa ajatellen, ei yläköysittelijää.