Slouppi

Aurinkoista kesää ja kiitos kaikille ahkerille joiden ansiosta Suomen maassa on jatkuvasti uutta kiivettävää.

Haluaisin kuitenkin keskustella aiheen mukaisesta asiasta.

Olen vieraillut useilla uudemmilla kalliolla ja oma tyylini kiivetä ja antaa kaverin laskea alas, siirtyä seuraavalle reitille, alkoi tuomaan esiin pieniä ankkuri ongelmia.

Ankkureita on sijoitettu usein kallio päälle siten että mikäli ankkurin klippasi, raahasi köysi pitkältä matkalta karheaa kotimaista graniittia niin että mantteli pöllysi. Lisäksi köydet menevät pahimmillaan toistensa päälle ja jumittavat jos kakkoselle virittää vaikka pari jatkoa tai sulkkaria pitkien slingien sijaan ja varmistaa alhaalta. Kyseessä oli siis nimen omaan klipattava yläankkuri, johon olisi siis pitänyt kiinnittää itsensä ja varmistaa ylhäältä sekä laskeutua tai kävellä pois jotta köysi olisi säilynyt. Toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa (2x120 tai pidemmät) slingit kulman yli, kakkonen kiivennyt niistä alhaalta varmistettuna ja sitten kiivennyt slingien ohi ankkuriin, kiinnittäytynyt ja laskeutunut ankkurin sulkurenkaasta. Mikä on sinänsä ok, mutta ei ehkä lyhyillä tai pultatuilla reiteillä? Joissain paikoissa ankkureita on laitettu kulmien taaksekin, hyllyjen perukoille jne. Klipattavia ankkureita siis.

Ymmärrän että näin saatiin ehkä yksi muuvi lisää ja ankkurille pääsee suht turvallisesti kävellen. Mutta 10 metrisellä sporttireitillä toimisi varmasti paremmin niin että ankkuri olisi hieman alempana kaaressa, seinän puolella...ja hommaa lähestyttäisiin hieman kiipeilyn eikä yläköysien viennin suunnalta? Onhan se kuitenkin suositeltavaa viedä se yläköysi laskeutuen tai ollen muuten kiinnitetty vahinkojen varalta. Vaikka helppo reitti olisikin. Toinen vaihtoehto olisi säästää kalliita klippiankkureita ja heittää kallion päälle vain pari ringbolttia ja vetää homma sitten suoraan tuolle seikkailuosastolle?

No, ei tuo niin vakavaa ole mutta yksi ajatus kuitenkin...

Itse olen huomannut parilla jo vanhemmalla reitillä vähän hölmön ankkurin sijoituksen. Nämä reitit ovat digeridoo (falkberget) ja superhero (klöverberget). Mikä näistä tekee vähän ikävät on se että lyhyille saattaa klippimuodostua reitin vaikemmaksi muuviksi. Superherossa klippi tehdään underista koska sen jälkeen ei kalliolla ole enää yhtäkään otetta. Jos olet 155cm, yllät juuri ja juuri tuohon ankkuriin ja sitä pienemmät saakin sitten miettiä jotain houdini-liikkeitä että saisi tuon ankkurin klipattua. Ankkurin asettaminen 30cm alemmas ei muuttaisi mitään ja siksi pidän että ankkurin sijoitus on kaukana optimista. Digeridoossa taas ankkuri on laitettu siten että jos olet 180cm, voit sloupperin takana olevasta kahvasta klipata oikealla olevan ankkurin ilman mitään ongelmia. Jos olet jotain alle, voit joko yrittää tätä, joka lyhyemmälle vaatii kyllä aika huimia ponnisteluja, tai sitten mantteloida siihen bulgen päälle ja klipata, joka pumpussa on ihan rehevä muuvi. Ankkurin fiksu sijoitus olisi ollut siten että joko sen olisi laittanut ihan ylös, jolloin niin pitkä kuin lyhyt mantteloivat, tai laittaa oikealla alemmas ja vasemmalle päin, jolloin myös lyhyt yltäisi klippaamaan tuosta kahvasta.

Omasta mielestäni tämä tekee Superherosta erikoisen. Ilman sitä viimeistä dynaamista moovia reitin luonne muuttuisi täysin ja olisi aika tylsä. Onhan se aika erikoista että underista tehdään rohkea muuvi suoraan ketjuille, mutta kyllä tällaisia reittejä on muuallakin (maailmassa). Digeridoo en ole kiivennyt niin en kommentoi sitä.


Suomalainen käytäntö näyttää olevan että reitti normaalisti topataan. Tästä saadaan lyhyille kalliolle muutamia metriä lisää kiivettävää, kuten itse olet huomannut. Poikkeuksena lähinnä kovat sporttireitit.

Trädireitit topataan aina, ja kakkosta varmistetaan ylhäältä. Mitä tulee sporttireitteihin, niin niissähän ei normaalisti kakkostella, vaan liidaaja laskeutuu/lasketaan, köysi vedetään alas, ja seuraava jannu lähtee matkaan. Tai sitten viritetään yläköysi, jolloin joskus tarvitaan hieman luovuutta. Pitää kuitenkin muistaa, että ankuurit normaalisti on laitettu liidaajaa ajatellen, ei yläköysittelijää.

Niin, tässä tullaan siihen sitten että onko "ankkuri" osa reittiä. Mielestäni mistään keinotekoisesta ei reitillä roikuta ja siten ankkuriin ei koskaan tehdä muuvia vaan se on vain laskeutumista varten. Kanssa katellut vanhoja leffoja joissa vedetään vika muuvi ankkuriin ja ihmetellyt käytäntöä. Standardit on olleet erilaiset mutta mielestäni topoon pitäisi laittaa lisäys että ankkurista kiinni pitäminen sallittu tällä reitillä koska yleisesti ottaen se ei sitä ole.

"Suomalainen käytäntö näyttää olevan että reitti normaalisti topataan. Tästä saadaan lyhyille kalliolle muutamia metriä lisää kiivettävää, kuten itse olet huomannut. Poikkeuksena lähinnä kovat sporttireitit."

En nyt ihan lähtisi sanomaan että tavoite on topata 10 metrinen reitti ja pämpiä toiset 10 metriä lähimmälle puulle varmistamaan. Koska toppaamisen jälkeen tuota KLIPATTAVAA ankkuria ei enää luonnollisesti pysty käyttämään.

"Mitä tulee sporttireitteihin, niin niissähän ei normaalisti kakkostella, vaan liidaaja laskeutuu/lasketaan, köysi vedetään alas, ja seuraava jannu lähtee matkaan."

Juuri näissä tilanteissa tuo köysi otta pahaa iskua lasketaessa, ja jos idea on laskeutua niin klipattava kaarevassa topissa ei varmasti ole paras mahdollinen? Näinhän se tietysti tulisi tehdä ja esim kolmistaan voi alahaalla oleva pari jo jatkaa kiipeilyä jos malttaa lyödä kiinni ja laskeutua. Mutta kun se vaan ei laiskaa laulata!

Tätä siis juuri tässä mietitään.

Jep. Törmäsin samanlaiseen epämielyttävään köydenraiskauseffektiin viimeksi Haukkakalliolla, ja asia rupesi mietityttämään itseänikin. Kolmessa tai neljässä kiipeämässäni reitissä itketti köyden puolesta laskettaessa liidaaja alas. Köysi hankasi suhteellisen terävään kulmaan vaikka sen reititti parasta kautta. Luulisi, että ankkurin paikkaa olisi mietitty hieman enemmän, kun kyseessä on klipattava ankkuri. En hetken mietittyäni löytänyt mitään järkevää syytä näiden ankkureiden sijoituspaikkoihin.

Osassa reiteistä taas ankkuri oli erinomaisesti sijoitettu hyvinkin pitkälle, jolloin saatiin loppusläbikönyämiset, eikä köysi hangannut mihinkään terävään reunaan laskiessa.

Muistutan vielä, että olen siltikin hyvin kiitollinen jonkun näkemästä vaivasta putsata ja pultata reitti, mutta ehkä näistä vois sitten oppia jotain?