sepi_123 wrote:
Tuli tässä yksi päivä mieleen, että kun multipitcheillä käytetään kovasti kypärää, ettei murikka sekoita jakausta, niin onko kukaan miettinyt että kannattaisiko alemman tyypin käyttää myös olkasuojia?
Siis ihan sillä mentaliteetilla mietin, että jos 30metristä tulee stemu olkaan, niin kipeän tekemisen lisäksi siinä voi olla erinäiset paikat paskana. Sitten onkin korkealla seinällä riippumassa toimintakyvyttömänä ja ollaan taas hurjassa rescue-ongelmassa. Tosin sillä erotuksella että pelastettava kiroilee koko matkan alas, kuin olisi reporankana.
Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen viisaammilta tyhmyyksiä

No kun nyt olit tosissasi, niin pointti on pääosin se, että et ole sillä kivien putoamislinjalla, etkä itse pudota niitä. Kuten HeMa tuossa kuvailikin, niin et voi kuitenkaan kiivetä haarniskassa. Paikoissa joissa on irtokiveä, ei kannata kiivetä kenenkään alapuolella. Ständipaikka kannattaa olla hieman sivussa kiipeilylinjalta, ja jos valita voi, niin jonkin kalliomuodon suojassa. Alppinousuissa reitti kannattaa topata ennenkuin siihen osuva aurinko sulattaa kiveä, jäätä ja muuta roskaa irti. Talvella kuluaareja ei kannata kiivetä vesisateella, harjanne on yleisesti ottaen omalle kiipeilytiimille turvallisempi reittivalinta putoavien juttujen suhteen. Mitä kevyemmällä varustuksella kiipeät (ilman hartiasuojia), sitä nopeammin pystyt etenemään (ja poistumaan vaaravyöhykkeeltä). Mutta kuitenkin, pitkillä reiteillä korkealta putoavilla kivillä on sellainen voima, ettei siinä paljoa suojat auta. Siksi on parempi pysyä pois niiden reitiltä, kuin pysyä niiden reitillä ja yrittää suojautua niiltä. Pää on kuitenkin sen verran herkkä paikka, että se kannattaa suojata kypärällä pikkukivien ja omien toilailujen osalta.