Viisaita juttelit, Marko! Tämä menee vähän alkuperäisen aiheen ohi, eli pohdiskelen pulttaamisen niin vaikeaa taidetta...
Katson kyllä aika hiton ihaillen ylöspäin kovaa kiipeilijää, joka pulttaa kaikki reittinsä samalla turvallisella periaatteella. Siinä näkyy kypsyys ja teeskentelemättömyys, vastuu muistakin. Sen sijaan minkään sortin ihailua ei itsessäni herätä "hirrrveän kaheksikon rannarireitin" ensinousija – huvinsa kullakin, ja joskus ne huvit voi loppuakin ennen aikojaan...
Frankenjurassa juttelin aikanaan paikallisten kanssa, jotka totesivat lapselliseksi sen entisen mentaliteetin, että kovien reittien nousija todistaa miehuuttaan pulttaamalla helpommat tekeleensä tyyliin "joka toinen". Yhdessä uudessa topoführerissä vaarallisesti / ajattelemattomasti pultatut reitit ovat saaneet ensinousijan nimen viereen haisevan sontakasan symbolin! En ehdota, että siirtyisimme samaan käytäntöön, mutta antaa kuitenkin ajattelemisen aihetta. Saksan kiipeilyperinteiden rinnalla suomalaiset traditiot ovat pieru Saharassa – jos siellä ja muuallakin järjenkäyttö voittaa, niin miksei sitten meillä (Soomi-PERR... ei meillä kyllä, Mieto, sinappi ja avanto!!)?
Saksassa ei edes suhtauduta yhtä mustasukkaisesti ja omistavasti reitteihin, vaan menneinä vuosina, kun reittien vanhoja Bühler-pultteja korvattiin, laitettiin samalla tarpeen tullen pari lisää. Meillähän pitäytyminen vanhassa traditiossa antaa reitin tekijälle käytännössä aika jumalalliset oikeudet, omistusoikeuden kallioon/reittiin. Kun kallioita sitten vielä on niin pirullisen vähän, niin monelta aremmalta harrastajalta tavallaan ryövätään mahdollisuus nautintoon.
Kiipeilystä tietysti nautitaan monista eri syistä, ja kai sen pitääkin olla niin. Veikkaisin, että suurin osa nauttii eniten kehon vuoropuhelusta kalliopinnan kanssa, eikä suuremmin kaipaa jännitysmomentteja. Osalle just "täpinät" on vähintään yhtä tärkeää kuin "varsinainen" kiipeily. Ikävää, että asiat käyvät aina niin tunteenomaisiksi, kun näitä rajapintoja jutuissa kosketellaan. Miika on ihan oikeassa, että se loukkaantuva osapuoli on aina ns. traditionalistit (tällä en nyt todellakaan tarkoita kiilankäyttäjiä

), ja suorastaan hämmästyttää aina se närkästyksen määrä. Mistä tässä oikeastaan on loppupelissä kysymys, kun en oikein tajua?
Tämä ei ollut siis kannanotto ollenkaan sekavarmisteisiin tai luonnollisiin linjoihin. Edellä oli jo monta hyvää ajatusta niistä. Halusin vain miettiä ääneen miksi asiat, jotka muualla on jo vuosia sitten "järkeistetty" saavat täällä vieläkin aikaan kauheaa kiihkoa. Olemmeko joku perhanan takapajula?
Henkan taannoista päätöstä retropultata Nuuksion vaikeille linjoille tarvittavat lisäpultit pidän aplodien arvoisena tekona!