Slouppi

Löytyi aamulla loivemman puolen juurelta. Kiikutin sen kiven huipulle, jossa se on kiinni hammasharjalla...

Hae pois

Mikko, kerro miten noi vanha ja kankea vielä pääsee huipulle? Avaudu meille.

Super fat delux padi vai?

Mut on se silti aika kovan lähestymisen takana....

Miika

teknoamalla?

-saku

Älkää käykö siellä kiven päällä "turhaan". Otin pussin talteen (omituinen tapa) samana päivänä, kun tuo ensimmäinen viesti oli kirjoitettu, kun ei koskaan tiedä milloin alkaa sataa...Kenen lieneekin, niin toimitellaan omistajalle, kun sellainen ilmaantuu.

Miika,

Aika monestaki paikasta pääsee, onhan tikkaat keksitty...

tenaya: "Älkää käykö siellä kiven päällä "turhaan".

Mitä ihmettä? Siellähän on boulderoijien toimesta käyty turhaan jo vuosisatojen ajan, kymmeniä miljardeja kertoja. Jo kauhian Ålannin sodan aikaan... Minäkin olen käynyt siellä satoja kertoja (ei sieltä koskaan mitään ole löytynyt vaikka olen silloin tällöin vähän ollut haeskelevinanikin. Mutta pakko sinne vaan aina paikalla ollessaan on vääntäytyä kun muutkin, ihan aikuiset ihmiset, sinne ihan posket punoittaen hinkuvat (ja kiroilevat kun eivät kuitenkaan pääse). Tässä ollaan ilmeisesti ikään kuin pavlovilaisen ehdollistumis-ilmiön äärellä. Kuten siinäkin, kun pikku G:ltä kysyttiin lehden X haastattelussa ohimennen, miksi hän alkaa ojennella käsiään aina kun häntä tähdätään kameralla. Ei se oikein osannut sanoa). Siis eikö nyt enää sitten saa kiivetä Koivusaaren tuuliselle huipulle turhaan? Pitääkö keksiä asiaa päälle? "Anteeksi, olin vaan tarkastamassa, että tännekö se kaukosäädin on unohtunut, kun ei se sohvanpatjan välissäkään ollut."

Tarkoitin "turhaan sen mankkapussin takia", se ei ole enää siellä.
Itse käyn ko. kiven päällä usein, turhuudeksi senkin kai voi laskea...