Slouppi

Ajattelin siirtyä sisäseinältä ulos. Sisällä jo jonkin verran liidauskokemusta.
Kuinka tarpeellinen on erillinen seinältä kalliolle kurssi?
Pitääkö ostaa kypärä? Esim Sloupin useimmissa kuvissa ei sellaista käytetä. Näyttääkö se päässä ihan urpolta mamikselta, sellaiselta, jolla on lumien sulaessa vielä kurahaalari, vai onko se aidosti turvallisuuden kannalta tärkeä?

Aina kannattaa kurssittautua jos on sellanen fiilis. suurin ongelma tarpeellisuuden kannalta on se että et tiedä mitä et tiedä.
Ulko kallioilla voi olla hieman erilaisia ankkureita kuin mihin olet sisällä tottunut törmäämään. mutta muuten leikin pitäis pyöriä samoilla säännöillä (ulkona tosin ei ole patjoja ekan klipin turvana.)
Jos osaat sisällä homman niin parasta olis ehkä saada joku mentori muutamalle ulko kerralle joka perehdyttäis hommaan.
Ja sit on hyvä muistaa, että et tee mitään mistä et oo varma.

Kypärä on mamiksille samoin kuin kaiken maailma varmistus laitteet. Hipbelay on ihan riittävä liidaajalle, kun se ei oo koskaan vielä tippunut.
Eli itse käyttäsin ja ottaisin sit vaan valokuvia varten pois
Mutta huomaat varmaan itse sit ku joku heittää vahingos kohti sellasen nyrkin kokosen murkulan. Vaikka tulis vaan lähelle niin se kypärä tuo sellasen kivan turvan tunteen.

Ulkokiipeilyn peruskursseilla kai opetetaan lähinnä ankkureiden tekoa. Sitä voi hyvin oppia lukemalla aiheeseen liittyviä kirjoja. John Long:in ankkurikirja on hyvä. Netistä löytyy samaa tietoa, kunhan osaa erottaa oikeat ohjeet vääristä. Loppujen lopuksi kysymys on omasta kiinnostuksesta. Jos englanti taittuu hyvin ja olet innokas oppimaan, toimii itseopiskelu hyvin. Toisille tieto uppoo paremmin kurssitilaisuudessa. Monella taas tuntee jonkun kokeneemman kaverin, joka voi mentoroida. Tällöin on toki muistettava, että myös osaamattomat usein mentorivat kuten tietäisivät kaiken. Vähän aikaa sitten sain seurata kun (sisällä) tyyppi opetti liidaamista parille kaverilleen. Toinen liidasi ja toinen varmisti, ja mentori seurasi vierestä. Eikä sanonut tai huomannut mitään, vaikka varmistajan jarrukäsi oli kokonaan irti köydestä jokainen kerta kun liidaaja klippasi.

Kypärän käyttö on erittäin suositeltavaa, ja ulkona kyllä useimmat käyttävät kypärää.

Kiitos vastauksista!
Olinkin kurssia suunnitellut mutta ihan varma en ole aikatauluista. Ostan ton kypärän kanssa.

Sloupin galleriassa on kyllä kypärät aliedustettuina vrt. todellisuuteen
suomen kallioilla. Kyllä ilman kypärää touhuavat ovat pieni vähemmistö
omien havaintojen mukaan. Tulee myös muistaa että jos on vain
yksi kypärä niin se mielummin varmistajalle kuin kiipeilijälle.

Itse käytän suomessa aina kypärää. Ulkomailla kiinteällä kalkkikivellä
harvemmin mutta oon huomannut että jos on tiukempi reitti liidattavana
niin potta kyllä hakeutuu päähän. Vaikka noita ei olekaan suunniteltu ensisijaisesti
suojaamaan tippuvan liidaajan päätä niin silti itseluottamus kasvaa eikä kintut
ala vispaamaan niin helposti.

Tästä olen kyllä eri mieltä. Kyllä kiipeilykypärä nimenomaan on suunniteltu suojaamaan tippuvan kiipeilijän päätä.

Mielipiteeni perustuu täysin kiipeilykaupan myyjän minulle antamaan informaatioon. Olin tuolloin ostamassa kypärää ulkomaanreissua varten ja kysyin mikä malli suojaisi parhaiten sekä tippuvilta kiviltä että pään lyömiseltä kallioon. Hän totesi että kaikki kiipeilykypärämallit on suunniteltu suojaamaan ensisijaisesti tilanteessa jossa kypärään osuu jokin objekti kovalla voimalla eikä päinvastoin eli juurikin päinvastaisella periaatteella kuin esimerkiksi pyöräilykypärät.

Voi olla että hän oli väärässä->minäkin olen väärässä.

Tämähän riippuu myös hiukan kypärämallista. Jos esim. katsoo Petzlin kypäriä, niin siinä on kolme erityyppistä mallia tarjolla. Pyöräilykypäräntyyppinen Meteor (kevyt ja hyvä tilanteessa kun lyö päätä seinään), työmaatyyppinen Ecrin Roc, joka ei hajoa heti kun vähän kiviä ja jäätä tippuu niskaan, ja sitten tietysti se suositun, eli Elios josta löytyy parhaimmat ominaisuudet molemmista tyypistä (kova kuori ja pehmeä iskuja vaimentava sisäpuoli).

No näinhän tuota itsekin järkeilin (myyjän infosta huolimatta) ja päädyin Eliokseen. Linkissä kuva millaista jälkeä tulee kun isompi kivi tippuu päähän:

http://www.calpemarina.com/images/Staples.jpg

Kyseessä 30kg(?!!) lohkare ja kaverilla oli kypärä päässä.

Kiipeilykypärätestit tehdään (tehtiin?) pudottelemalla jotain painoja sinne päälaelle. Tämähän vastaa tippuvia kypärään osuvia kiviä. Sen takia kaikissa kypärissä on paksuin/vaimentavin osa päälaella. Moni muovikuorinen kypärä on kuitenkin hyvin ohut sivulta, eikä siten suojaa kovin hyvin esim tilanteessa jossa kiipeilijä lyö päänsä sivuosan vaikkapa pudotessa. Esimerkiksi ecrin rocissa päälailla iso tyhjä tila, (joillain kiipeilijöillä tämä tila löytyy myös pään sisältä) elioksessa päälaella styroksia ja sivulla pelkkä ohut muovikuori jne. Viime vuosina yleistyneissä stryroksi tms kypärissä kypärä on paksumpi myös sivulta, jolloin se varmaankin suojaa paremmin myös sivulta tulevia iskuja (vrt pyöräilykypärät). Muuta hyvää näissä on myös keveys, ja vastaavasti huonoa voisi olla että voivat haljeta yhdestä kovasta iskusta, jolloin ei sitten enää suojaa seuraavilta kiviltä. Mutta tässä tilanteessa ei mene muutenkaan kovin hyvin... Ja käsittelyssä pitää olla varovaisempi, älä istu repun päälle, älä laita ruumaan jne.

Sertifioudussa kypärässä pitää olla riittävä kestävyys myös sivu/etu/takaa tuleville iskuille. Tosin ei samaa luokkaa kuin suoraan ylhäältä. Kuva testimenetelmästä löytyy tästä: http://www.vertikalguiden.se/concrete/files/48701253108919UIAATestavHjlmar.pdf. Kannattaa myös muistaa, että UIAA-sertifiointi on tiukempi kuin EN-testi joten kannattaa valita vain UIAA-sertifioituja kypäriä.

Moni varmaan tietääkin, mutta ainoa Suomen kamaralla kiipeillessä tapahtunut kuolema aiheutui aikoinaan siten, että kiipeilijä oli kiivennyt sivuun yläankkurilinjasta, putosi ja heilahti linjan toisella puolella olevaa kallioseinämää vasten, käsittääkseni kuolemaan johti päävamma ja kypärää ei ollut. Ja tämä siis tosiaan yläköydessä, kiipeilijä kiipesi köysisoolona eli varmisti itse itseään.

Itse putosin viime kesänä positiivisella sporttireitillä useita metrejä, käännyin pudotessa pää alaspäin ja viimeinen asia ennen pysähtymistä oli se, että takaraivo kolahti kallioon. Oli kypärä ja niinpä pahimmaksi vammaksi jäi lievä kantapäävamma.

T: Ossi

Muistelisin että kypärissä on erilaisia suunnittelufilosofioita iskunvaimennuksen suhteen. Elios tais olla suunniteltu niin että se halkeaa ja purkaa iskuenergian haljetessaan ja ecrin rock taas antaa periksi ja palautuu takaisin muotoonsa. Hajoaahan sekin tietysti riittävän kovasta iskusta mutta ei niin helposti kuin elios.

Anyway, jos se halkeaa ja pelastaa pääkopan niin on se hintansa haukkunut vaikka hajoaisikin.