Slouppi

Kiipeilyliiton syyskokous pidetään tulevana sunnuntaina. Puheenjohtajan paikalle on ilmoittautunut useampi vapaaehtoinen, joiden taustat, tavoitteet ja ajatukset SKIL:in tulevaisuudesta eivät ehkä ole kaikille tuttuja.

Jotta liiton jäsenseurojen edustajat voisivat muodostaa valistuneen mielipiteen parhaasta mahdollisesta puheenjohtajasta, esitämme tässä listan kysymyksiä liiton toimintaan liittyen, joihin toivoisimme puheenjohtajaehdokkaiden vastaavan niin hyvin, kuin aikatauluiltaan kykenevät (kuitenkin muistaen, että joskus vähemmän on enemmän).

1. Miksi uskot, että SKIL:in hallituksen puheenjohtajaksi on ehdolla useampi ehdokas?
2. Mitä hyvää ja/tai huonoa on SKIL:in (ja sen hallituksen) toiminnassa nyt?
3. Mitkä ovat SKIL:in kolme suurinta haastetta seuraavan kahden vuoden aikana?
4. Mitä konkreettisia muutoksia tekisit vastaamaan näihin haasteisiin?
5. Kuka toteuttaa nämä muutokset?
6. Kuinka paljon aikaa olet valmis panostamaan SKIL:in hallituksen puheenjohtajuuteen?
7. SKIL:n jäsenmäärä laahaa perässä kiipeilijämääriin nähden. Enemmän jäseniä tarkoittaisi enemmän jäsenmaksuja ja siten enemmän toimintamahdollisuuksia. Miten liitto voisi paremmin auttaa
a) uusien seurojen perustamista tai
b) vanhoja seuroja rekrytoimaan uusia jäseniä?
c) Vai pitäisikö olla “Loimaan seura,” suora mahdollisuus nauttia SKIL:n eduista ilman pakollista kerhojäsenyyttä?
8. Miten takaat sen, että SKIL palvelee kaikkia jäseniään (pieniä ja isoja, etelässä ja pohjoisessa, teknoajia ja sormilautalijoita, sekä köysitykkejä, boulderoijia ja alppikiipeilijöitä, niin sisällä, ulkona kun siinä välissä), ei vaan määrällisesti suurinta tai aktiivisinta jäsenistöään? Vai tulisiko SKIL:in palvella vain tai ensisijaisesti aktiivisinta enemmistöään?
9. Kiipeilyyn liittyvä ammatinharjoittaminen on yleistynyt myös suomessa. Miten SKIL palvelee heitä, vai palveleeko ollenkaan? Eli, mikä on painopiste harrastajien ja ammattilaisten etujen valvomisessa?
10. Miten koulutusjärjestelmää muutetaan niin, että eri osaamistaustan omaavat henkilöt voivat näyttää pätevyytensä ja saada heidän tasolleen sopivaa koulutusta (niin kuin toimintasuunnitelmassa sanotaan)?
11. Oletko käytettävissä SKIL:in hallituksen toimintaan, vaikka sinua ei valita puheenjohtajaksi? (kyllä/ei)

Sikäli kun muut lukijat haluavat osallistua vaalitenttiin, jatkakaa numerointia ylläolevasta!

Tässä on nyt myös erinomainen mahdollisuus keskustella liiton toimintasuunnitelmasta (voit pyytää sen nähtäväksesi kiipeilyseurasi hallitukselta) ja yleisestä suunnasta. Kritiikki ja vaihtoehtoiset tomintaehdotukset on otettava vastaan ja niihin on reagoitava, mutta niiden punnitsemiseen on annettava aikaa. Sunnuntain kokous on kuitenkin kovin lyhyt. Liiton yksipuolinen moukarointi, jota on myös kuultu harrastettavan, jätettäköön baarin nurkkapöytään.

Toivottavasti tämä pieni nykäisy lisää kiinnostusta SKIL:in toimintaa kohtaan parhaalla mahdollisella tavalla!



Terveisin,

Reima Karhila (PJ)
ja
Joel Ormala (vara-PJ)

Suomen Alppikerho

Hienoa nähdä, että jäsenseuroissa ollaan kerrankin aktiivisia ennen toimintasuunnitelmasta ja budjetista päättämistä. Valittettavan monena vuonna hallitus on saanut vetää keskenään pullakahvit syyskokouksessa ja jokaisesta uudesta mukaan eksyneestä ollaan oltu enemmän kuin tyytyväisiä.

Oululaisten ehdotukset toiminnan uudistamiseksi oli mukavaa luettavaa. Uudet nettisivut on työnalla, jäsenrekisteriä ja laskutusta palveluna seuroille on selvitetty ja tarjouksia pyydetty, SM-kisajärjestelyjen hoitamista yhteistyössä kaupallisten tahojen kanssa on viety eteenpäin ym. Ihan hukassa vanhat väsyneet hallitukset eivät ole olleet.

Aika monen hallitusvuoden kokemuksella näen suurimman kysymyksen toiminnan kehittämisen osalta olevan palkatun henkilökunnan lisääminen. Kivan tai Nuvan vapaaehtoisia on paha käskeä hankkimaan sponsseja tai viemään nuorisotoimintaa eteenpäin seuroissa. Näissä piireissä parhaat tekijät tuppaa olemaan vähän taiteilijasieluja, eikä hyvää osa-aikaduunari löydy helpolla, mutta se on ainoa tie ylöspäin.

Hieno avaus Alppikerholta! On ilahduttavaa nähdä, että vuosien varrella seuratoiminta yleisesti on kasvanut ja siten myös kiinnostus Kiipeilyliiton toimintaa kohtaan.

Tässä ajatuksiani Reiman ja Joelin esittämiin erinomaisiin kysymyksiin.

1. Miksi uskot, että SKIL:in hallituksen puheenjohtajaksi on ehdolla useampi ehdokas?

Kiipeilyliiton toiminta tuntuu polkeneen pitkään paikallaan samalla kun liiton jäsenseurat ovat kasvaneet, kiipeilijäkunta laajentunut ja kysyntä monipuolistunut. Lisäksi liiton toiminnan avoimuudessa ja läpinäkyvyydessä on paljon kehittämistä. Uskon, että kiinnostus lähteä ehdolle puheenjohtajaksi lähtee halusta kehittää liiton toimintaa siten, että siitä tulee ammattimaista ja jäsenseuroja palvelevaa.

2. Mitä hyvää ja/tai huonoa on SKIL:in (ja sen hallituksen) toiminnassa nyt?

SKILin toiminnan isoimpia kehityspaikkoja ovat toiminnan ja päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys, strateginen ja tavoitteellinen näkemys lajin nykytilasta, viestintä sekä resurssien järkevä kohdentaminen.

3. Mitkä ovat SKIL:in kolme suurinta haastetta seuraavan kahden vuoden aikana?

1. Rakenteellinen muutos ja strategia
2. Viestintä, hyvä hallintotapa ja avoimuus
3. Jäsenseurojen tukeminen

4. Mitä konkreettisia muutoksia tekisit vastaamaan näihin haasteisiin?

Mielestäni Kiipeilyliiton kehittämisen ytimessä on jäsenseurojen tarpeiden tunnistaminen, joka pohjautuu avoimuuteen ja yhteistyöhön. Tämä määrittelee Kiipeilyliiton painopistealueet sekä suuntaa strategiaa. Kiipeilyliiton tehtävä on ajaa jäsenseurojen etua, tarjota seuroille palveluja ja ratkaisuja sekä edistää lajia kokonaisuudessaan. Tämän työn hyvänä lähtökohtana pidän Oulun Kiipeilyseuran alustavaa esitystä Kiipeilyliiton kehitystarpeista. Haluan aktivoida Kiipeilyliiton jäsenseuroja ja niiden edustajia kehitystyöhön, esimerkiksi työryhmän muodossa. Samalla on tarkoitus avata Kiipeilyliiton nykyisen toiminnan rakenteita ja painopistealueita, jotta kehityspaikat on helpompi tunnistaa.

Tästä voidaan sujuvasti jatkaa kohtaan kaksi eli viestintä, hyvä hallintotapa ja avoimuus. Kiipeilyliiton hallituksen sekä liiton toiminnan tulee yleisesti olla avointa. Pöytäkirjat tulee olla jäsenseurojen saatavilla, jotta jäsenseurat voivat seurata, että liiton ja sen hallituksen toiminta vastaavat sovittuja linjoja. Toimikuntien valinta, kuten muutkin henkilövalinnat, tullaan tekemään avoimen haun kautta. Kiipeilyliiton julkaiseman Kiipeily-lehden kulurakennetta on tarkasteltava kriittisesti ja mietittävä vaihtoehtoja jäsenseurojen jäsenille kohdistetun sisällön ja etujen tuottamiselle. Tämä vapauttaa resursseja myös muille painopistealueille ja esimerkiksi uusien nettisivujen kehittämiseen.

Kolmanneksi kehityskohteeksi valitsin hieman laajemmin jäsenseurojen tukemisen. Tämän teeman alla voidaan pohtia kuinka Kiipeilyliitto käytännössä tukee seurojen työtä, auttaa tavoittamaan seuratoiminnan ulkopuolella olevia kiipeilijöitä ja siten lisäämään jäsenmääriä. Monissa isommissa seuroissa on myös aktiivista juniori- ja valmennustoimintaa. Tämän työn tukeminen sekä kilpailu- ja valmennustoiminnan kehittäminen vaativat strategista työtä. Tällä hetkellä kilpailutoiminta on käytännössä kiipeilyhallien harteilla, eikä valmennustoiminta ole järjestelmällistä. Jäsenseurat, niiden tarpeet ja tahtotila ovat tämänkin strategiatyön ytimessä.

5. Kuka toteuttaa nämä muutokset?

Toteutuksessa ovat mukana jäsenseurat ja heidän edustajat sekä toimikunnat muutostarpeiden tunnistamisessa sekä kehitysehdotusten luomisessa, hallitus myös huolehtii strategisen linjan toteutumisesta sekä prosessin ohjaamisesta.

6. Kuinka paljon aikaa olet valmis panostamaan SKIL:in hallituksen puheenjohtajuuteen?

Kiipeilyurheilijoiden hallituksessa toimiessani panostin keskimäärin 30 tuntia kuukaudessa. Toisin sanoen olen valmistautunut siihen, että luottamustehtävä työllistää päivittäin tai ainakin lähes päivittäin. Puheenjohtajuus on luottamustehtävä ja sen eteen työskennellään tarvittava määrä. Pyrkimykseni on kuitenkin toimia osallistavasti, eli tarkoitus on, että jokainen luottamustehtävän haltija panostaa työhön yhtäläisesti. Kenenkään ei ole syytä uhrautua ja raataa itseään hengiltä, vaan työn järkeistys on keskiössä.

7. SKIL:n jäsenmäärä laahaa perässä kiipeilijämääriin nähden. Enemmän jäseniä tarkoittaisi enemmän jäsenmaksuja ja siten enemmän toimintamahdollisuuksia. Miten liitto voisi paremmin auttaa
a) uusien seurojen perustamista tai
b) vanhoja seuroja rekrytoimaan uusia jäseniä?
c) Vai pitäisikö olla “Loimaan seura,” suora mahdollisuus nauttia SKIL:n eduista ilman pakollista kerhojäsenyyttä?

Kiipeilyliitto voi ohjata seurojen perustamiseen liittyvän tiedon ja tuen lähteille hyödyntämällä jo olemassa olevia palveluntarjoajia. Vastaamalla jäsenseurojen tarpeeseen siten, että liiton toiminta näkyy jäsenseuroille ja sen jäsenille myös konkreettisesti, voidaan lisätä seuraan kuulumisen houkuttelevuutta. Myös kiipeilyhallien, seurojen ja liiton välinen yhteistyö on tärkeää - kiipeilyhalleilla käy paljon kiipeilijöitä, jotka eivät kuulu mihinkään seuraan. Tällä hetkellä Kiipeilyliiton jäseniä voivat olla kiipeilyseurat, eivät yksityiset henkilöt. Mielestäni tätä sääntöä ei ole syytä muuttaa.

8. Miten takaat sen, että SKIL palvelee kaikkia jäseniään (pieniä ja isoja, etelässä ja pohjoisessa, teknoajia ja sormilautalijoita, sekä köysitykkejä, boulderoijia ja alppikiipeilijöitä, niin sisällä, ulkona kun siinä välissä), ei vaan määrällisesti suurinta tai aktiivisinta jäsenistöään? Vai tulisiko SKIL:in palvella vain tai ensisijaisesti aktiivisinta enemmistöään?

Kiipeilyliiton tehtävä on palvella jäsenseurojaan tasapuolisesti. On toki luonnollista, että liiton toiminnassa ja resurssien kohdentamisessa näkyy myös harrastajapohja. Jotta liitto voi tasapuolisesti palvella kaikkia, on aktiivinen yhteydenpito niin liitosta seuroihin kuin seuroista liittoon päin tärkeää.

9. Kiipeilyyn liittyvä ammatinharjoittaminen on yleistynyt myös suomessa. Miten SKIL palvelee heitä, vai palveleeko ollenkaan? Eli, mikä on painopiste harrastajien ja ammattilaisten etujen valvomisessa?

SKIL on ensisijaisesti jäsenjärjestöjen liitto, mutta kuten arjessa ja todellisessa elämässä, harrastus ja ammatinharjoittaminen palvelevat toisiaan. Mitä tulee ammatinharjoittajiin, on tarkasteltava sitä miten toiminta palvelee kokonaisuutta. Tästä on hyvä jatkaa keskustelua.

10. Miten koulutusjärjestelmää muutetaan niin, että eri osaamistaustan omaavat henkilöt voivat näyttää pätevyytensä ja saada heidän tasolleen sopivaa koulutusta (niin kuin toimintasuunnitelmassa sanotaan)?

Koko koulutusjärjestelmää on mielestäni syytä tarkastella myös laajemmin. Kuinka koulutusjärjestelmä palvelee tällä hetkellä jäsenseuroja sekä koko kiipeilijäkuntaa? Minkälaista osaamista ja sisältöä se tuottaa ja miten kiipeily-yhteisö hyötyy siitä?

11. Oletko käytettävissä SKIL:in hallituksen toimintaan, vaikka sinua ei valita puheenjohtajaksi? (kyllä/ei)

Kyllä

Terveisin

Maarit Vähä-Piikkiö

Onpa aikoihin eletty, hyvällä tavalla, jos liiton puheenjohtajaksi on tunkua. Maaritille pisteet ripeästä ja kattavasta vastaamisesta. Puhtaasti tämän keskustelun pohjalta äänestäisin häntä, jos olisin kokoukseen osallistumassa. Motivaatiota selvästi löytyy.

Hei!

Kiitos kysymyksistä! Tässä vastauksia

1. Miksi uskot, että SKIL:in hallituksen puheenjohtajaksi on ehdolla useampi ehdokas?
Kevätkokouksen jälkeen liiton toiminnasta on käyty aktiivista keskustelua ja porukkaa on koitettu herätellä mukaan. Hienoa, että homma näyttää toimivan! Omasta puolestani olen ehdolla siksi, että haluan tarjota panokseni liiton toimintaan ja uskon sen olevan parhaassa mahdollisessa käytössä tässä hallituksen puheenjohtajan roolissa.

2. Mitä hyvää ja/tai huonoa on SKIL:in (ja sen hallituksen) toiminnassa nyt?
SKIL:n hallituksen sisällä vaikuttaa olevan työskentelyssä hyvä henki ja hallituksessa on paljon kiipeilyalan pitkäaikaista kokemusta edustettuna. Hallituksen osalta viestinnässä sidosryhmille ja jäsenille on ainakin tekemistä. Kiipeily on lajina kasvanut vahvasti viimeisten vuosien aikana ja SKIL ei mielestäni ole pysynyt omassa toiminnassaan kehityksen vauhdissa. Tarvitaan vaan hieman uutta virtaa ja parempia työkaluja, niin homma saadaan rokkaamaan hienosti!

3. Mitkä ovat SKIL:in kolme suurinta haastetta seuraavan kahden vuoden aikana?
1. SKIL:n tarkoituksen kirkastaminen.
2. Hallituksen ja valiokuntien sekä jäsenistön välisen yhteistyön kehittäminen.
3. Toteuttaminen.
Kun liiton toiminnan tarkoitus on selvä kaikille toiminnassa mukana oleville ja jäsenistö, jota liitto edustaa ja hallitus, joka edustaa jäsenistöä, ovat asiasta samalla sivulla, saadaan aikaan yhteiset päämäärät, joihin pääsemistä kaikki ovat motivoituneita tukemaan. Kun päämäärät ovat selvillä ja kaikki ovat valmiina seisomaan niiden takana, asioita saadaan myös aikaiseksi, eikä homma jää vaan jutusteluksi.


4. Mitä konkreettisia muutoksia tekisit vastaamaan näihin haasteisiin?
Toisin avuksi työkaluja, joilla saadaan työntekoa helpotettua ja lähtisin rakentamaan liiton toimintakulttuuria uusiksi.

5. Kuka toteuttaa nämä muutokset?
Työkaluja ja jonkin verran työvoimaa on ostettava ulkoa, mutta voimaa on löydettävä liiton tulevan hallituksen ja valiokuntien sisältä. Uskon, että hallituksen puheenjohtaja pystyy omalla toiminnallaan tekemään paljon asioiden edistämiseksi. Luonnollisesti myös toiminnanjohtajalla on suuri rooli muutosten läpivienmisessä.

6. Kuinka paljon aikaa olet valmis panostamaan SKIL:in hallituksen puheenjohtajuuteen?
En ajatellut laskea tunteja. Tuskin tässä on kukaan tuntipalkoille pääsemässä, mutta päämääriin on päästävä ja se ei tule ilman työtä.

7. SKIL:n jäsenmäärä laahaa perässä kiipeilijämääriin nähden. Enemmän jäseniä tarkoittaisi enemmän jäsenmaksuja ja siten enemmän toimintamahdollisuuksia. Miten liitto voisi paremmin auttaa
a) uusien seurojen perustamista tai
b) vanhoja seuroja rekrytoimaan uusia jäseniä?
c) Vai pitäisikö olla “Loimaan seura,” suora mahdollisuus nauttia SKIL:n eduista ilman pakollista kerhojäsenyyttä?
d) En usko, että SKIL:n jäsenmäärä laahaa, koska liittoon on vaikea liittyä tai seuroja ei ole tarpeeksi. Uskon, että liiton jäsenmäärä lähtee nousuun, kun liitto saa kirkastettua olemassaolonsa tarkoituksen itselleen ja ennen kaikkea viestittyä sen selkeästi potentiaalisille jäsenille. Tähän tietenkin tarvitaan jäsenseuroja, joten hyvä yhteistyö ja yhteinen viesti korostuvat, jotta tähän päämäärään päästään. Tiedämme omasta kokemuksesta, että SKILn jäsenyyttä myydään useasti halvan vakuutuksen turvin ja olemme nyt näkemässä mihin se kehitys johtaa. Jäsenseurojen kautta liittoon kuulumisesta pitää tehdä kiipeilijöille haluttava asia, eikä sen pitäisi olla missään nimessä vaikeaa.

8. Miten takaat sen, että SKIL palvelee kaikkia jäseniään (pieniä ja isoja, etelässä ja pohjoisessa, teknoajia ja sormilautalijoita, sekä köysitykkejä, boulderoijia ja alppikiipeilijöitä, niin sisällä, ulkona kun siinä välissä), ei vaan määrällisesti suurinta tai aktiivisinta jäsenistöään? Vai tulisiko SKIL:in palvella vain tai ensisijaisesti aktiivisinta enemmistöään?

SKIL:n tarkoitus on edistää kiipeilyn harrastamista Suomessa. Kun liitto tekee tämän hyvin, se palvelee kaikkia jäseniään tasavertaisesti.

9. Kiipeilyyn liittyvä ammatinharjoittaminen on yleistynyt myös suomessa. Miten SKIL palvelee heitä, vai palveleeko ollenkaan? Eli, mikä on painopiste harrastajien ja ammattilaisten etujen valvomisessa?

Palvelee. Edistämällä kiipeilyä, liitto palvelee ja luo edellytyksiä ammattimaisen toiminnan synnylle lajin ympärille. Näen liiton ehdottomasti enemmän jäsenistönsä palvelutarjoajana kuin edunvalvojana. Yksi tärkeimmistä palvelukokonaisuuksista ammattilaisille on SKIL:n tarjoama koulutus. Koulutus on mielestäni yksi tärkeimmistä väylistä muokata kiipeilykulttuuria, sillä koulutetut ammattilaiset ovat yksi lajin tärkeimmistä rajapinnoista rivikiipeilijän tai aloittelijan näkökulmasta. Näin liitto koskettaa sekä aloittelijaa että ammattilaista.


10. Miten koulutusjärjestelmää muutetaan niin, että eri osaamistaustan omaavat henkilöt voivat näyttää pätevyytensä ja saada heidän tasolleen sopivaa koulutusta (niin kuin toimintasuunnitelmassa sanotaan)?

Liiton toimintasuunnitelma koulutustoiminnan osalta tehdyssä näyttää hyvältä. Haen liiton puheenjohtajaksi, jotta voisin tukea hallituksessa ja valiokunnissa työskenteleviä eri kiipeilyn osa-alueiden asiantuntijoita heidän tehtävissään. Uskon, että liiton hallituksesta löytyy käytännön tasolta osaamista tämän kysymyksen ratkaisuun. Yleisellä tasolla minusta liiton koulutuksen painopisteen tulee olla nimenomaan kiipeilyn ammattilaisten koulutuksessa ja turvallisuuskoulutuksessa, sillä tämän osaamisen kasvattaminen luonnollisesti tuo mukanaan perusosaamisen välittymistä rivikiipeilijöille. Koulutustoiminnan painopiste on ollut vahvasti köysitoiminnan ohjauksen koulutuksessa, mutta jotta toimintaa saataisiin vastaamaan tämän päivän lajin kehitystä, olisi reitinteon ja boulderointiin liittyvän koulutuksen lisääminen mielestäni ainakin keskustelunarvoinen asia.

11. Oletko käytettävissä SKIL:in hallituksen toimintaan, vaikka sinua ei valita puheenjohtajaksi? (kyllä/ei)
ei

Kysellään ihmeessä jos on lisää kysyttävää!

Henna M
BK Climbers ry

Vastaan kysymyksiin liiton nykyisen puheenjohtajan näkökulmasta. Koska jo tässä vaiheessa on ilmaantunut monta hyvää uutta ehdokasta sekä puheenjohtajaksi että hallitukseen, jättäydyn itse sapattivapaille. 16 vuotta hallituksessa, joista 6 puheenjohtajana saa riittää tältä erää.

1. Miksi uskot, että SKIL:in hallituksen puheenjohtajaksi on ehdolla useampi ehdokas?

Liiton kannalta on hyvä, että puheenjohtajaksi on useampi ehdokas ja että käydään vilkasta keskustelua tulevaisuudesta. Mielestäni paras puheenjohtaja pitää päättää sen mukaan, mitä syyskokouksessa päätetään tulevan 2-vuotiskauden suunnitelmaksi. Ensin suunnitelma ja vasta sitten valitaan parhaat tekijät tekemään sitä.

2. Mitä hyvää ja/tai huonoa on SKIL:in (ja sen hallituksen) toiminnassa nyt?

Yleisesti ottaen liitto toimii hyvin. Valiokuntiin on saatu osaavat puheenjohtajat ja he vievät toimintaa eteenpäin mallikkaasti. Liiton toimihenkilö avustaa valiokuntien toimintaa parhaan kykynsä mukaan ja toimittaa sen ohella Kiipeilylehteä. Lisäksi hän hoitaa koulutustoimintaan liittyvää maksuliikennettä, käy tapaamassa sidosryhmiä ja hoitaa suoritusten reskontrauksen sekä tiliöinnit. Sähköpostiliikenteen kuormitus toimihenkilölle on lisääntynyt huomattavasti vuosien saatossa.

Liiton hallitus on toiminut muutaman viimeisen vuoden ajan todella hyvin. Kokoukset ovat sujuneet hyvässä yhteishengessä, ja hallituksessa on ollut hallinnon erikoispiirteet osaavia kokeneita kiipeilijöitä.

Huonoista puolista voisin mainita, että henkilöresurssia sekä käytettävissä olevaa rahaa voisi olla aina enemmän. Toinen isompi ongelma on että puheita ja lupauksia on paljon, ja samalla konkreettisista tekijöistä on krooninen pula. Kolmas se, että välillä korostetaan virheitä kehitysehdotuksien sijaan. Vapaaehtoistyö ei kestä syyttävää ilmapiiriä, sillä se kilpailee samasta ajasta, minkä voisi käyttää itse harrastamiseen.

3. Mitkä ovat SKIL:in kolme suurinta haastetta seuraavan kahden vuoden aikana?

Ulkona kiipeilevän harrastekiipeilijän perspektiivistä näen tärkeimpänä Access-toiminnan kehittämisen. Erilaiset ongelmat maanomistajien kanssa ovat lisääntyneet ja kiipeilykallioita on jouduttu asettamaan kiipeilykieltoihin. Jotta tällainen kehitys saataisiin katkaistua, ensi vuodelle on ehdotettu budjettiin 5000 euron erillisavustusta kallioiden kehittämistä varten. Avustus on suunniteltu ensisijaisesti seurojen haettavaksi, mutta tarvittaessa sen käyttöaluetta on mahdollista laajentaa myös maanomistajien ja paikallisten aktiivien haettavaksi. Avustusta on tarkoitus käyttää esimerkiksi parkkipaikkojen rakentamiseen. Valtaosa kiipeilyn aiheuttamista ongelmista liittyy pysäköintiin. Porahaat ja muun puttaustatarvikkeen SKIL on maksanut jo 2000-luvun alusta lähtien. Avustus on tarkoitus rahoittaa mm. posti- ja painokuluja säästämällä eli muuttamalla Kiipeilylehti puolivuosittain ilmestyväksi (2 numeroa vuodessa).

Toiseksi kaupallisen toiminnan laajentuminen vaikuttaa lajin luonteeseen huomattavasti. Tämä näkyy varsinkin kilpakiipeilypuolella. Kansainvälisesti IFSC:n eli kilpakiipeilyliitto on eronnut UIAA:sta. Suomessa Urheilukiipeily ry:n rakenne sekä rajapinta SKIL:n kanssa hakee vielä lopullista muotoaan. Kilpailuvaliokunnan kaavailema kisakalenteri vuodelle 2016 ja 2017 on vakiinnuttamassa liittojen välistä rajapintaa. Kilpailupuoleen liittyy oleellisesti myös näkyvyyden lisääminen. Kilpailupuolella on suuri haaste koko paketin tuotteistamisessa sillä tapaa, että kokonaisuus kiinnostaa suuria mainostajia alan ulkopuolella. Tästä tekee erityisen haastavaa, että mainosala on ns. laskeva markkina mediamurroksen vuoksi. Varsinainen varainhankintatyö eli konseptin myyntityö tulee jättää provisiopohjaisesti toimiville ammattilaisille. Huippumyyjät ovat täysin oma rotunsa ja harvoin mukana vapaaehtoistyössä.

Julkisten liikuntapaikkojen rakentamisen kehittäminen on kolmas suuri haaste. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella monessa kunnassa ajatellaan vielä, että kunnassa on hyvä kiipeilyseinä, kun liikuntahallin perälle on rakennettu 5 metriä leveä pystyseinä. Tämän käsityksen muutosprosessi aloitettiin Opetusministeriön liikuntapaikkarakentamisen eritysavustuksella, jonka tuloksena saatiin aikaiseksi kiipeilyseinien rakentamisesta käsittelevä Kiipeilyseinäopas. Kyseinen opas on osa julkishallinnolle suunnattua liikuntapaikkarakentamisen kirjasarjaa ja saatavilla Rakennustiedon kirjakaupasta. Tehty työ tulisi jalkauttaa kiertämällä kuntien liikuntatoimia ja liikuntahalleja suunnittelevia arkkitehtitoimistoja. Kiertotyö on tehtävä virka-aikana, joten siitä aiheutuu väistämättä kuluja.

Neljäs ja ehkä suurin haaste liittyy vapaaehtoistoiminnan yleiseen houkuttelevuuteen. Jäsenseurojen taloushallintoon ja muille voimakkaasti työllistäville tekijäpaikoille on vaikea löytää tekijöitä. Näkisin pitkässä juoksussa viisaana ratkaisun, jossa esimerkiksi jäsenmaksuliikenne ja jäsenrekisterin ylläpito on automatisoitu, jotta seurojen vapaaehtoisresurssia vapautuu rutiinityöstä ja hallinnosta ja sitä on suunnattavissa enemmän varsinaiseen toimintaan. Yleisesti ottaen vapaaehtoistyöstä pitää poistaa automatisoitavissa oleva rutiinityö ja suunnata resurssia enemmän tuottavaan ja proaktiiviseen toimintaan. Tuottavuudella tarkoitan tässä yhteydessä tapahtumien, kurssien, kilpailujen, junioriryhmien ja muun käytännön toiminnan järjestämistä. Strategioiden laatiminen tuppaa työllistämään vain niiden laatijoita, sillä ne jalkautuvat yleensä todella huonosti.

4. Mitä konkreettisia muutoksia tekisit vastaamaan näihin haasteisiin?

kts. edellinen kysymys. Yleisesti ottaen olen karttanut kaikkia hallintohimmeleitä ja kannatan resurssin suuntaamista ruohonjuuritason aktiiveille.

5. Kuka toteuttaa nämä muutokset?

Liitolla on tällä hetkellä yksi palkattu toimihenkilö. Lähtökohtaisesti on selvää, ettei tuon kokoluokan muutoksia ole mahdollista tehdä yhden tai kahden hengen työajan puitteissa. Toisaalta tulee myös ymmärtää, etteivät mitkään muutokset synny hetkessä. Kaikkien muutosten läpivienti vaatii pitkäjänteistä ja sitoutunutta toimintaa.

Kaupallisen toiminnan muutosta ja kilpailutoiminnan vakiinnuttamista on käsitelty Suomen Kiipeilyliitto ry:n ja Suomen Urheilukiipeily ry:n välisissä neuvotteluissa. Kilpailupuolen muutokset ovat käytännössä Kilpailuvaliokunnan tontilla. Jos valiokuntaan löytyisi media-alan ja urheilun tuotteistamisen osaamista jäsenistöstä, sellaista panosta arvostettaisiin suuresti.

6. Kuinka paljon aikaa olet valmis panostamaan SKIL:in hallituksen puheenjohtajuuteen?

Asiantuntijatyöstä täytyy muistaa, että käytetty työaika ei ole kovinkaan relevantti mittari. Kokenut asiantuntija osaa ulkoa sen, mitä aloitteleva tekijä selvittelee päivä- tai kuukausikaupalla.

7. SKIL:n jäsenmäärä laahaa perässä kiipeilijämääriin nähden. Enemmän jäseniä tarkoittaisi enemmän jäsenmaksuja ja siten enemmän toimintamahdollisuuksia. Miten liitto voisi paremmin auttaa

a) uusien seurojen perustamista tai

Seurojen perustaminen on nykyaikana helppoa, homman voi hoitaa netissä pankkitunnuksilla samaan tapaan kuin yrityksen perustamisen.

b) vanhoja seuroja rekrytoimaan uusia jäseniä?

Jäsenmäärä ei ole ainoa toiminnan mittari. Katsoisin enemmän toiminnan laatua. SKIL:n budjetti on nollasummabudjetti eli käytännössä jokainen jäsen aiheuttaa yhtä paljon kuluja kuin tuo rahaa sisään. Lisärahoitusta on mahdollista saada valtionavustusten kasvun kautta jäsenmäärän kasvaessa. Valtion yleisavustuksista on hyvä ymmärtää, että niissä on käyttörajoitteita eli niitä ei voi suunnata kaikkiin käyttötarkoituksiin. Muun muassa kilpailutoiminta ja varainhankinta on rajattu pois.

c) Vai pitäisikö olla “Loimaan seura,” suora mahdollisuus nauttia SKIL:n eduista ilman pakollista kerhojäsenyyttä?

En keksi syytä, miksi SKIL:iin pitäisi voida liittyä suoraan henkilöjäsenenä. Jos joku seura haluaa määrittää oman jäsenmaksuosuutensa nollaksi, se on toki mahdollista.

8. Miten takaat sen, että SKIL palvelee kaikkia jäseniään (pieniä ja isoja, etelässä ja pohjoisessa, teknoajia ja sormilautalijoita, sekä köysitykkejä, boulderoijia ja alppikiipeilijöitä, niin sisällä, ulkona kun siinä välissä), ei vaan määrällisesti suurinta tai aktiivisinta jäsenistöään? Vai tulisiko SKIL:in palvella vain tai ensisijaisesti aktiivisinta enemmistöään?

Ensinäkin on hyvä ymmärtää, että SKIL:n jäseniä ovat seurat ja yksittäiset kiipeilijät kuuluvat seuroihin. SKIL:llä ei ole suoria henkilöjäseniä kunniajäseniä ja kunniapuheenjohtajia lukuun ottamatta.

Liiton toiminnan tulee olla monimuotoista. Kiipeilyskene on kuitenkin suhteellisen pieni. Varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella lähes kaikki alueen aktiivikiipeilijät tuntevat toisensa. En näe järkeä suunnata liiton resurssia yhteen kohteeseen ja toisaalta se ei ole myöskään mahdollista niin kauan, kun rahoitus tulee valtionavustusten kautta. Avustuksissa on määritelty prosenttiosuudet mitä tulisi käyttää mihinkin käyttötarkoitukseen. Jos avustuksia käytetään väärin, ne saatetaan jäädyttää ja/tai periä takaisin. Avustusten käytön valvonta on yksi puheenjohtajan ja hallituksen tärkeimmistä tehtävistä. Siihen sisältyy myös henkilökohtainen taloudellinen riski.

9. Kiipeilyyn liittyvä ammatinharjoittaminen on yleistynyt myös suomessa. Miten SKIL palvelee heitä, vai palveleeko ollenkaan? Eli, mikä on painopiste harrastajien ja ammattilaisten etujen valvomisessa?

SKIL on vapaaehtoisjärjestö, jonka jäseniä ovat jäsenseurat, ja joiden jäseniä ovat harrastekiipeilijät. SKIL:n tulee siksi palvella ensisijaisesti jäsenyhdistyksiään eli käytännössä harrastekiipeilijöitä. Se on myös Opetusministeriön tahto ja yksi valtionavustuksen perusedellytyksistä.

10. Miten koulutusjärjestelmää muutetaan niin, että eri osaamistaustan omaavat henkilöt voivat näyttää pätevyytensä ja saada heidän tasolleen sopivaa koulutusta (niin kuin toimintasuunnitelmassa sanotaan)?

Tämä on Koulutusvaliokunnan asia. Valiokunnan turvallisuuskoulutustoiminta on ollut vuosien saatossa siinä määrin ansiokasta, että osaavat varmasti ratkaista asian parhaalla mahdollisella tavalla.

Syyskousterveisin,

Sampsa Jyrkynen, PJ

Suurkiitokset Alppikerholle keskustelun avaamisesta ja muutenkin ansiokkaasta työstä kiipeilyn eteen. Lisäksi kiitokset Sampsalle lukuisista vuosista Puheenjohtajana ja erinomaisista vastauksista. Esittäisin muutaman lisäkysymyksen, osittain Sampsan, mutta myös Hennan ja Maaritin erinomaisten vastausten innoittamana.

12. Miten näet Access-toiminnan kehittämisen Suomessa jatkossa niin, että se palvelee kaikkia eri kiipeilyn muotoja?
13. SKIL on valtakunnallinen organisaatio ja Suomessa kiivetään Hangosta Nuorgamiin. Miten näet maakuntien seurojen aseman SKILin toiminnassa?

Hienoa, että SKILin puheenjohtajuudesta kiinnostuneita on näin paljon.

Ystävällisin terveisin,

Liisa Peltonen
Kiipeilykerho Vertikaali
Varapuheenjohtaja

Ketkä ovat ehdolla? Ilmeisesti muut kuin tässä ilmoittautuneet Maarit Vähä-Piikkiö sekä salaperäinen "Henna M" ?

Omasta näkökulmastani kilpailupuoli on pahasti retuperällä Suomessa. Meidän huippukiipeilijät joutuvat pitkälti omaan piikkiin rahoittamaan kilpailumatkat, eikä mitään varsinaista valmennustakaan ole. Kuitenkin kiipeilykulttuuri on juuri menossa kilpailevampaan suuntaan. Ulkona harrastajamäärien kasvua ei juuri huomaa, mutta sisähallit täyttyy nopeammin kuin uusia ehditään rakentaa. Moni näistä harrastajista voisi olla halukkaita kilpailemaan, mutta amatöörimainen toiminta ei tee asiasta houkutteleva.

Sampsan viestiä lukiessani sain jotenkin kuvan, että SKIL nimenomaan ei halua lainkaan osallistua kilpailutoimintaan. En näe mitään syytä, miksei SKIL voisi nostaa jäsenmaksuaan vähäsen, jotta ammattimaiseen kilpailutoimintaan olisi edes vähän resursseja.

En ole ennen kuullutkaan Suomen Urheilukiipeily ry:sta. Voiko joku avata vähän, minkälainen yhdistys se on ja mitä se oikeasti tekee?

Boulderkeskuksen Henna Mäkinen.

Kokouksessahan voi kuka vain ilmoittautua käytettäväksi ja ketä tahansa saa ehdottaa.



Kiipeilyhallien yhdistys. Varmasti lukijakunnasta löytyy joku joka osaa kertoaitä asioita ajaa ja tekee.

Moi!

pahoittelut, ei ollut tarkoitus olla salaperäinen!
Minä olen Henna Mäkinen, kiipeilijä Boulderkeskukselta ja BK Climbers ry:n perustajajäseniä.
Ja tässä vastauksiani Vertikaalin täydentäviin kysymyksiin. Kiitoksia näistä! :

12. Miten näet Access-toiminnan kehittämisen Suomessa jatkossa niin, että se palvelee kaikkia eri kiipeilyn muotoja?

Liitolla on mahdollisuus auttaa access ongelmissa yleisen tiedottamisen ja seurojen avustamisen kautta. Yleisellä tiedottamisella tarkoitan kiipeilyn (kaikkien muotojen) nostamista positiivisessa valossa yleiseen tietoisuuteen, jotta ensimmäinen kohtaaminen kiipeilijään ei ole mökkitien laidassa väärässä paikassa nököttävä autojono. Seurojen kautta kouluttaminen ja tiedottaminen tavoittaa parhaiten yksittäiset kiipeilijät maanlaajuisesti ja kiipeilymuodosta riippumatta.

13. SKIL on valtakunnallinen organisaatio ja Suomessa kiivetään Hangosta Nuorgamiin. Miten näet maakuntien seurojen aseman SKILin toiminnassa?

Minusta SKIL:n tehtävä on edistää kiipeilyn harrastamista Suomessa. Tätä päämäärää toteuttaessaan SKIL palvelee kaikkia kiipeilijöitä ja jäsenseuroja tasapuolisesti. Kehittäessään kiipeilyn tunnettuutta, tiedottaessaan ja antaessaan esim. seuroille yhteisiä ohjeistuksia ja malleja, liitto toiminnallaan ja olemassaolollaan asettaa pienet seurat samalle viivalle jäsenmäärältään ja resursseiltaan suurempien toimijoiden kanssa. On tärkeää ja arvokasta, että kaikki SKIL:n jäsenseurat osallistuvat aktiivisesti omien edustajiensa kautta myös SKIL:n toimintaan, hallitus- ja valiokuntavirkojen kautta.

Hei,

Suomen Urheilukiipeily ry.
www.urheilukiipeily.fi

Terveisin, Jyrki Lukkari / Jyväskylän Boulderpaja

Kiitos kaikille vastauksista ja kommenteista. Minä ainakin ymmärrän nyt paremmin liiton toiminnan laajuuden ja ehkä osan haasteistakin.

--

Pari sanaa avoimuudesta: Meillä Alppikerhossa on tavoitteena julkaista saman tien hallituksen kokousten pöytäkirjat. Vuosikokouksissa on pidetty parhaimmillaan jopa reaaliaikaista, koko maailmalle näkyvää pöytäkirjaa. Budjettiehdotuksetkin ovat olleet koko maailmalle näkyviä viime vuosina. Mutta jos katsotte nyt kerhon sivuja, ette löydä sieltä tältä vuodelta kuin korkeintaan yhden hallituksen kokouksen pöytäkirjan, ja syy on se, että en ole muka ehtinyt niitä sinne laittaa. Vähän copy-pastea, turhien nimien sensurointi (ei tarvitse koko maailmalle kuuluttaa, ketä olemme pyytämässä kerhoiltoihin puhujiksi) ja printti pdf:ksi ja kirjautuminen sisään webbisivulle ja uusi artikkeli ja ... Se vaatii siis työtä, mistä nytkin laistan tätä kirjoittaessa. Ei se ole sen vaikeampaa, mutta ei yhtään sitä helpompaakaan. Jonkun se on tehtävä.

Tämä sama teema on tuossa kerhoille jaetussa liiton uudistusdokumentissa. Tuolla on paljon asioita, joita ei tarvitsisi ehdottaa, vaan vain tarjoutua tekemään. Vakuutusinfoa? Puhelin kouraan ja kirjaamaan ylös tarjoukset eri yhtiöiltä, ja sitten tieto liiton kautta muille seuroille. Tiedotetaan jäsenistölle, että vakuutuksen tarpeeton käyttö lisää maksuja? Kirjoita juttu vakuutusasioista lehteen! Toimintasuunnitelma-Wiki? Frankfurtin datakeskuksesta Debian-pannu 5€/kk ja suosikkiwikisofta pyörimään, ja sitten huutelemaan, että tämmöinen olisi, eikö kokeiltaisi tätä?

Näiden lisäksi dokumentissa oli toki paljon asioita, joista pitää päättää yhdessä, kaikkea ei voi kokeilla näin ketterästi.

--

Näiden luottamus- ja vapaaehtoistyöasioiden suhteen Sampsalla on viisaita sanoja. Kun liksa ei juokse, pitää olla mukavaa puuhata yhdessä. Todellisessa edunajotyössähän ihmisille maksetaan hyvät rahat ammattimaisesta riitelystä. Riidat kiipeilyliitossa vain karkottaisivat vapaaehtoisia ja saattaisi tapahtua se omasta mielestäni pahin, eli että liiton toiminta alkaisi häiritä seuratoimintaa.

Olen joskus erehdyksissä kysäissyt kilpailuvaliokunnalta, kun ihmettelimme hakkuhuukkailukisojen vakuutusasioita. Puhelun jälkeen tajusin, että valiokuntatyöskentely ei ole asiakaspalvelua. Meillä on onneksi pitkä historia ja osaavia ihmisiä Alppikerhon tallissa, joten meidän ei tarvitse useinkaan pyytää liitolta mitään erityispalvelua, eikä liittokaan vastaavasti vaadi meiltä muuta kuin jäsenmaksujen kilahtamisen tilille ajallaan. Vakuutus vakuuttaa ja lehti kilahtaa postilaatikkoon ihan riittävällä tarkkuudella, ja välillä joku kerhon ohjaajakin päästetään saamaan lisäkoulutusta (koulutushommatkaan eivät ilmeisesti ole asiakaspalvelua, vaan enemmänkin laadunvalvontaa). Ja samalla nautimme kaikista "näkymättömistä" palveluista: access-toiminnasta, pulttausrahastosta yms.

Istuvan PJ:n vastaukset ovat konkretiassaan aivan toisella tasolla, kuten tietysti organisaation sisältäpäin tuntevalta voi odottaakin. Monta asiaa, jotka ovat hieman närää herättäneet, näyttävät olevan jo "korjauslistalla." Kunnianhimo kasvun suhteen vain puuttuu. Siinä voi uusi polvi aktiiveja auttaa. Ehkä tieto resurssien rajallisuudesta saa tuntumaan utopistiselta skaalautumiset ylöspäin yhden palkatun työntekijän liitosta kahden palkatun työntekijän liitoksi, kuten Otto tuolla ylempänä toivoi. Se harppaus on kuitenkin tehtävä, jos on aikeita toimia koko kasvavan kiipeilijäharrastuskunnan liitoksi. Varainhankintaan on näköjään paljon ideoita.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla seuroilla on mukavasti erilaisia kiinnostuksia. Joku panostaa kilpailuihin, meillä taas on vahva fokus alppi- ja vuorikiipeilyyn, missä ei paljon parane kilpailla. Muilla seuroilla mitä kullakin. Jotain pitää tarjota kaikille tai reunoista alkaa vuotaa (olisiko se paha asia?) - kuten tavallaan on kai jo käynyt, kun hallit ovat perustaneet oman yhdistyksensä?

Ulkopuolelta katsoen pakan kasassa pitäminen tuntui vielä vuosi sitten olevan aika simppeliä, vaikka vähän väliä kuultiinkin valituksia asioiden hitaasta etenemisestä liitossa. Jotain tuntuu tapahtuneen tässä välissä, nyt asiat kiinnostavat useampaa tahoa?

Kun kiinnostusta on ja tekijöitä tulee tarjolle, tässä on hyviä mahdollisuuksia parantaa liiton toimintaa. Se pitää kuitenkin tehdä konsensushakuisesti karkottamatta vanhoja vapaaehtoistoimijoita, ja pareto-optimaalisesti, niin että samalla kun parannetaan yhden intressiryhmän asioita, ei huononneta kenenkään toisen.

--

Yksi pieni lisäys vielä: Olen kuullut toiveita, että liiton hallitukseen menevien pitäisi jo hallita koko liiton toiminnan skaala. Hallitus on ehkä liian pieni. Pitäisikö olla tilaa myös muutamalle "turistille" - Miten muuten kasvatetaan uusia liittoaktiiveja, jos edellytettäisiin etukäteen kattavaa tietoa liiton toiminnan laajuudesta ja toimintatavoista? Alppikerholla on nykyään max. 14 henkeä hallituksessa. Siihen mahtuu aina muutama "kokeilemaan" hallituspestiä (kuten minä 4 vuotta sitten). Ensimmäinen vuosi on joidenkin kohdalla vain sisäänajoa, sitten jos kiinnostaa jatkaa niin seuraavalla kaudella pystyy sitten tekemäänkin jotain.

Istuva PJ toi esiin, että valtakunnallisessa liitossa hallituksen kasvattaminen ei ole järkevää, koska matkat ovat pitkiä ja muut menot (esim. kiipeileminen) voivat tuntua houkuttelevammalta kuin tuntikausien istuminen auton tai junan penkillä yhtä kokousta varten. Pitäisi maksaa tuntuvia kokouspalkkioita, mutta raha on huono ratkaisija, kun sitä ei liikoja ole.

Tuon siis varovasti esille, että kannattaisi miettiä virtuaalisia mahdollisuuksia kokoustella. Näitä asioita ei kannata lyödä tänään pöytään, vaan lähivuosina alkaa testailla kokouksiin osallistumista esim. videopuhelun kautta.

--

Mutta täältä minä vain huutelen, ei minulla ole tarjota liitolle kuin muutama tunti keskustelua eri ihmisten kanssa muutaman vuoden välein, kun pitää jakaa aika perheen, työn, Alppikerhon ja omien kiipeilyjen välille...

Tässä liikaa viime hetken mietteitä, ei näitä varmaan kovin moni ehdi lukea, mutta ajan kanssa on pakko jonglöörata. Hyvää kokousta!

Niin, kukas puheenjohtajaksi nyt siis valittiin ja mikä on hallituksen kokoonpano? Ei saa jättää tällälailla jännitykseen, kun aihetta noinkin paljon etukäteen hehkutettiin.

T: Ossi

Puheenjohtaja 2017-2018 Henna Mäkinen
Hallitukseen 2017-2018 valittiin Maarit Vähä-Piikkiö, Sofia Ikineva, Paavo Hahtola ja Sampsa Jyrkynen
2016-2017 Kaudella jatkavat Otto Lahti, Arttu Eloranta, Oskari Snek ja Hanna Hesse

Ensi vuonna hallituksessa on monipuolinen joukko erilaisia kiipeilijöitä pitkin Suomea.